Suruaika - Nekropoli
Tamperelainen Suruaika-yhtye on julkaissut levyn, joka päätyy omalle vuoden 2004 top 10 -listalle. Nekropoli (Cyberware Productions) avautuu parin pakollisen kuuntelukerran jälkeen ja saa lopulta aikaan lähtemättömän riippuvuuden, joka muistuttaa paljon Suruajan suuren esikuvan Mustan Paraatin Peilitalossa-levystä.
Nekropoli voisikin ihan hyvin olla julkaistu jo kaksikymmentä vuotta sitten. Ahdistus on samaa, ilmaisu on samaa. Jos Mustaan Paraatiin halua verrata enemmin, on Suruajan soundi metallisempi. Silti, etenkin laulusovituksissa ja melodioissa on sitä samaa äärimmäisen tarttuvaa poljentoa, joka jättää jälkensä muistiin. Vaikka teknisesti kyseessä on angstintäyteinen surkuttelulevy, on Nekropoli todella energinen ja itsevarma ollakseen niin allapäin.
Sanoitukset ovat tietysti tärkeä osa Suruajan valitsemalla tiellä. Laulaja Matthew'n tekstit ovat sopivasti yleistettävissä, sopivasti henkilökohtaisia. Sympaattisin kohta on Kun kaikki nukkuvat -kappaleen kertosäkeessä, missä kotiseutu tuodaan luonnollisesti esille: "Eksyin kerran/ en eksy uudestaan/ elän öisin eikä kukaan näe kun hiivin Amurin varjoissa".
Yhtyeen kotisivuilta löytyy jotain näytettä, mutta kuitenkaan kauhean kattavasti. Levystä on 500 kappaleen painos, jota pitäisi kyllä saada helposti. Itse ostin omani synkän Anttilan syövereistä, ei siis ole vaikea löytää.
Nekropoli voisikin ihan hyvin olla julkaistu jo kaksikymmentä vuotta sitten. Ahdistus on samaa, ilmaisu on samaa. Jos Mustaan Paraatiin halua verrata enemmin, on Suruajan soundi metallisempi. Silti, etenkin laulusovituksissa ja melodioissa on sitä samaa äärimmäisen tarttuvaa poljentoa, joka jättää jälkensä muistiin. Vaikka teknisesti kyseessä on angstintäyteinen surkuttelulevy, on Nekropoli todella energinen ja itsevarma ollakseen niin allapäin.
Sanoitukset ovat tietysti tärkeä osa Suruajan valitsemalla tiellä. Laulaja Matthew'n tekstit ovat sopivasti yleistettävissä, sopivasti henkilökohtaisia. Sympaattisin kohta on Kun kaikki nukkuvat -kappaleen kertosäkeessä, missä kotiseutu tuodaan luonnollisesti esille: "Eksyin kerran/ en eksy uudestaan/ elän öisin eikä kukaan näe kun hiivin Amurin varjoissa".
Yhtyeen kotisivuilta löytyy jotain näytettä, mutta kuitenkaan kauhean kattavasti. Levystä on 500 kappaleen painos, jota pitäisi kyllä saada helposti. Itse ostin omani synkän Anttilan syövereistä, ei siis ole vaikea löytää.
Takaisin