Neljän keikan putki

Tapahtumapaikkana Lutakko, Jyväskylä:

Osa 1: Kuusumun Profeetta, Risto. 14.1.2005

Voiko olla naiivi, vaikka ei olisikaan viaton. Jos olisi esimerkiksi vittumainen? Voiko rock n' rollin lavahabitusta tulkita mahdollisimman takaperoisesti ja olla silti valovoimainen esiintyjä, jos ei seksikäs, niin ainakin vittumainen? Se on Risto. Risto on mun idoli.

Jo levyllään yhtye kuulostaa antamieni esimerkkien mukaiselta, mutta keikalla mukaan laitetaan kaksi lapiollista rosoisuutta ja annos pidättäytyvää riehakkuutta. Osa levyn biiseistä on sovitettu menopaloiksi, joita ei tunnista kuin sanoituksista ("Jumalan kämmen" oli diskoa, jos levyllä on siihen verrattuna virsi). Ja ne sanoitukset. Tanssilattialla tanssii, siis niinkuin aikuiset tanssii, nuoripari samalla kuin tamperelainen Risto laulaa:

"Katson jäikö mihinkään sun kengänjälkeä/ muistoksi niistä päivistä kun kävelit papereideni päällä/ löydän vain irtileikatun Laura Närhen pään/ jonka olen koittanut sovittaa pornolehden aktikuvaan"

Illan pääesiintyjä oli Kuusumun Profeetta outouden pääkaupungista Porista. En tiedä olinko viaton ja naiivi, kun luulin että Kuusumu soittaisi vielä mainetta niittäneen hevisettinsä, vaikka samalla tiesin ettei näin tule tapahtumaan. Keikan ensimmäiset noin kolme varttia kuluivat uuden materiaalin parissa; oletettavissa tulevalta albumilta, joka sanoituksista päätellen tulee olemaan teemalevy rakkaudesta ja jättämisestä (?).

Yhtäkkiä heräsin unesta, kun Mika Rättö alkoi puhumaan isänsä pieleen menneistä tonttikaupoista ja lehtileikkeleistä, joissa oli oudosti kadonneista ihmisistä kuvia. "Lupasin äidilleni, etten puhu tästä asiasta enää. Se Penttilä (?) voi painua... Sille voisi soittaa sen Rankaisun. Tämä on Penttilälle: Rankaisun ylhäinen ruhtinas!" Hevilevyltä kuultiin vielä "Muistokirjoitus". Lavallepaluun jälkeen soitetetun "Noidan" lisäksi loput kappaleet olivat oletetusti uusia.

Osa 2: Radiopuhelimet, Au Pair. 15.1.2005

Au Pairin keikkaa olin tietysti odottanut jo ja kauan. Ja eihän se pettänyt. Yhtyeen keikkakarisma oli 95 prosenttisesti laulaja Tuomaalan harteilla ja hyvinhän tuo hullu sen hommansa hoiti. Au Pairin rakkauslaulut eivät kerro tavallisesta rakkaudesta ja ne vaativat oman tapansa esittää ne.

Itse asiassa, Au Pairin fanitus on minulla tällä hetkellä niin isolla, että huomio kiinnittyy puoliväkisinkin yhtyeen pieniin sanotaanko nyt vikoihin. Keikkatilanteessa yksi yleisimpiä ja ärsyttävimpiä vikoja on laiskuus soittaa niitä kappaleita ja halu rupatella niitä näitä. Au Pairin välispiikit toki ovat rautaa, mutta jos yhtye muutaman lätinän ja takahuoneeseen poistumisen sijaan soittasi 2 -3 kappaletta enemmän musiikkia, niin olo keikan jälkeen olisi huomattavasti haltioituneempi. Au Pairissa on kaikki ainekset tulla loistavaksi yhtyeeksi. Se on jo nyt todella hyvä.

Radiopuhelimet kuulosti vähän huonolta ajatukselta Au Pairin jälkeen, vaikka samalla mantereella liikutaankin. Edellisestä 'Puhelimet-keikkakokemuksestani oli kulunut jo kahdeksan vuotta, enkä jaksanut uskoa että sedät jaksaisi enää liikkua. Lisäksi yhtyeen 2 - 3 uusinta levyä ovat jääneet huonolle huomiolle.

Hieman ennen keikan puoliväliä tapahtui kuitenkin kumma: rytmi meni sisään. J.A. Mäen hullu kohkaaminen lavalla ja lavan ulkopuolella sisälsi energiaa pienen kylän tarpeisiin; liekö mies saanut vauhtia turbiinista, joka pyöri lavan edustalla. Uudempien levyjen tuntemuksesta tuskin oli suurta hyötyä lauantai-iltana, sillä ainakin Mäen spiikkien mukaan noin puolet biiseistä oli uusia. "Musta lakana" ja "Hullumagneetti" jäivät ainakin mieleen hienoina energialatauksina. Illan ainoa tuntemani Radiopuhelimet-biisi "Mikä planeetta?" oli myös varsin latautunut tulkinta. Yhden lavalta poistumisen jälkeen bändi palasi soittamaan "Moottoriperseet"-nimisen rypistyksen instrumentaalina ja laulettuna versiona. Kyllä sedät jaksoivat vielä riehua.