Kuvaaminen kielletty!
Journalisti 18/2004: "Hesariin liittyy seuraavakin anekdootti: lehti halusi äskettäin kuvittaa juttuaan nuorille naisille tehtävien lehtien suosiosta ja pani kuvaajan asialle Helsingin asematunnelin R-kioskille. Pari tyttöä suostui kuvaan, mutta sitten puuttuivat peliin myyjän paikalle kutsumat vartijat. Hupaisaa tässä oli se, että Sanoma-WSOY -konserniin kuuluva kioskiketju kestämättömin perustein estää saman konsernin sanomalehden kuvaajaa käyttämästä sananvapautta."
Seuraan ammattilehteäni, luin juuri viimeistä edellistä. Tuossa Journalistissa oli mielenkiintoinen kokonaisuus siitä, missä saa kuvata. Tärkeimmät jutut löytyvät kokonaisuudessaan lehden nettiarkistosta.
Vaikka olen työssäni ottanut varmaan jo kymmeniä tuhansia kuvia, ei minua ole ikinä kielletty kuvaamasta. Tähän on tietysti hyvä syy siinä, että Jämsän kokoisessa kaupungissa ei ole vartijoita tai muitakaan joita kiinnostaisi kuka kuvaa ja missä. Epäselvissä tapauksissa tulee aina myös kysyttyä lupa etukäteen.
Kollega tosin kertoi tarinan, kuinka hänen oli ottamassa pääkirjoituksen kuvituskuvaa toimituksen naapurissa olevassa kioskiketjun toimitilassa. Kuvauskohde oli maitopurkki ja rajaus oli niin tiukka, ettei kuvasta näkyisi muuta kuin maitopurkki. Myyjä pyrki noudattamaan saamiaan neuvoja niin, että ei ollut hyväksyä kuvaamista. Pienen järjen luettelun jälkeen tilanne oli päätynyt siihen, että kuva otettiin.
Olisi mielenkiintoista saada käsiinsä isojen yritysten/ketjujen opastuksia miten toimia median lähestyessä. Kesällä tekemästäni lastenvaatejutusta eräs vaatekauppaketju jäi jutusta pois, koska töissä oli vain kommentointijärjestyksessä toisena ja kolmantena olevat. Myyjät nimenomaan käyttivät kommentointijärjestys-termiä. Jos ykköskommentaattori ei olisi ollut lomilla, olisin mahdollisesti saanut haastattelun. Minua tuollainen ei häirinnyt; koko juttu oli muutenkin pelkkää puffia.
Lisää kuvaan ja journalismiin liittyviä ajatuksia ensi viikolla, kunhan kotiudun Tampereen-reissusta.
np: The Haunted - Revolver cd
Seuraan ammattilehteäni, luin juuri viimeistä edellistä. Tuossa Journalistissa oli mielenkiintoinen kokonaisuus siitä, missä saa kuvata. Tärkeimmät jutut löytyvät kokonaisuudessaan lehden nettiarkistosta.
Vaikka olen työssäni ottanut varmaan jo kymmeniä tuhansia kuvia, ei minua ole ikinä kielletty kuvaamasta. Tähän on tietysti hyvä syy siinä, että Jämsän kokoisessa kaupungissa ei ole vartijoita tai muitakaan joita kiinnostaisi kuka kuvaa ja missä. Epäselvissä tapauksissa tulee aina myös kysyttyä lupa etukäteen.
Kollega tosin kertoi tarinan, kuinka hänen oli ottamassa pääkirjoituksen kuvituskuvaa toimituksen naapurissa olevassa kioskiketjun toimitilassa. Kuvauskohde oli maitopurkki ja rajaus oli niin tiukka, ettei kuvasta näkyisi muuta kuin maitopurkki. Myyjä pyrki noudattamaan saamiaan neuvoja niin, että ei ollut hyväksyä kuvaamista. Pienen järjen luettelun jälkeen tilanne oli päätynyt siihen, että kuva otettiin.
Olisi mielenkiintoista saada käsiinsä isojen yritysten/ketjujen opastuksia miten toimia median lähestyessä. Kesällä tekemästäni lastenvaatejutusta eräs vaatekauppaketju jäi jutusta pois, koska töissä oli vain kommentointijärjestyksessä toisena ja kolmantena olevat. Myyjät nimenomaan käyttivät kommentointijärjestys-termiä. Jos ykköskommentaattori ei olisi ollut lomilla, olisin mahdollisesti saanut haastattelun. Minua tuollainen ei häirinnyt; koko juttu oli muutenkin pelkkää puffia.
Lisää kuvaan ja journalismiin liittyviä ajatuksia ensi viikolla, kunhan kotiudun Tampereen-reissusta.
np: The Haunted - Revolver cd
Takaisin