Vuoden 2004 kärki
Nyt olen viimein saatua listattua oikeaan järjestykseen tämän vuoden kovinta kulutusta kärsineet levyt. Pitkä ja puiseva lista, olkaa hyvä.
Listatkaa oma kärkenne kommentteihin kiitos!
***
1. Magyar Posse – Kings Of Time (Verdura)
Vuoden eniten odotettu levy ja ilmestyttyään kevättalvesta viihtyikin soittimessa melkoisen tovin. Valintaa vuoden ykköseksi on helppo perustella levyn uranuurtaja-arvoilla: Maailmalla tällaista musiikkia on tehty aiemmin ja paremmin, mutta Suomessa tämä on uutta. Ja tämäkin on loistava!
Näin visuaalista musiikkia ei ole Suomessa tehty aiemmin. 'Possen voi lokeroida post rock -kategoriaan ja sen ylle voi laskea suuret vaikutteet Mogwai’lta ja Godspeed You! Black Emperorilta, mutta yhtyeellä on silti vahva oma, suomalainen soundinsa. Kings of Time on lisäksi kokonaisuutena järkyttävän yhtenäinen, jota korostaa kappaleiden jättäminen nimittä.
Kaiken tämän hehkutuksen päälle, keikoilla bändi on paljon vaarallisempi kuin osaa äkkiseltään arvata.
Parasta mitä Suomesta saa tällä hetkellä.
Mp3: #2, #3, #4 (noin minuutin pätkiä)
2. The Haunted – Revolver (Century Media)
Peter Dolvingin paluu teki Hauntedista jälleen sen elävän tappomasiinan, mitä se oli debyytillään. Voiko kaikki olla niin paljon kiinni pelkästä laulajasta? Kyllä! Revolverilla riffittelyn riemu yhdistettynä hallittuun dynamiikkaan toimivat lähes täydellisesti: levy ei keksi pyörää uudestaan, mutta vanhaa se pyörittää jumalattoman tehokkaasti.
Yhtään huonoa biisiä ei ole, ei edes bonusmateriaalissa. Revolveria ei tarvitse selitellä, se vain on yksinkertaisesti todella vahva levy.
Real Media: 99
3. Cult Of Luna – Salvation (Earache)
Cult Of Lunan kolmas levy vaatikin hieman sulattelua, näet reilua 70 minuuttia raskasta ajatusta kun ei niin vaan helposti omaksu. Mutta kun levy alkoi hengittämään, se hurmasi, oli kaunis, oli lämmin.
Edellinen levy viehätti raskaudellaan; Salvation on enemmän puolisäröä, enemmän vihan pidättelyä ja – jos mahdollista – enemmän klaustrofobinen mieleltään. Kappaleet rakentavat levyllä itseään, kutoutuvat ja kasvavat kokonaisuuksiksi, jotka kasvavat ja kiehtovat aina uudelleen.
Levy toimii parhaiten, kun sen laittaa soimaan kello yhden jälkeen yöllä. ”Into The Beyond” kappale noin tuntia myöhemmin päästää raukeaan uneen.
Mp3: Leave Me Here
4. Interpol - Antics (Matador)
Interpol on kuulemma melko kuuma yhtye tällä hetkellä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että annoin tämän levyn tulla aivan puun takaa. Monet Antics-levyn arvostelut ovat käyttäneet vastakkainasettelua: samalla hauras ja voimakas, hiljainen ja äänekäs, tumma mutta kirkastuva, jne. Sitähän tämä on, ja hiton hyvää vaihtoehtorokkia myös pahan päivän varalle. Koukut. Levy on hyvä, koska se on täynnä koukkuja, joita hiljaa mutustelet loskaisilla teilläsi.
Niin ja yhtä referenssiyhtyettä ei voi olla mainitsematta: Joy Division. Laulaja Paul Banks on ilmiselvä Ian Curtisin reinkarnaatio.
Stream: Slow Hands @ Better Propaganda
5. Incapacity– 9th Order Extict (Metal Blade)
Tämä levy tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta - promona postilaatikkoon pyytämättä. Incapacityn moderni, superkokoonpano-death metal ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa, mutta se on vain yksinkertaisesti äärimmäisen tehokasta ja toimivaa. Ninth Order Extinct perustelee itsensä.
Mp3: Grand Future Disease
6. Kuusumun Profeetta – Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu (Ektro)
Vuoden paras levynnimi. Vuoden paras suomeksi laulettu levy. Kaikkien aikojen paras suomenkielinen hevilevy? Rättö se vain on nero mieheksi, ja Kuusumun kuunteleminen aiheuttaa katatonisia myöntymisen hetkiä, jolloin maailma ympäriltä katoaa ja miekkametallin kilinä valtaa tajunnan. Heviin mahtuu juuri tämän verran tarkoituksenmukaisuuteen piilotettua itseironiaa.
Mp3: Hämärän enkeli, Salamurha (levyllä julkaisematon prologikappale)
7. Suruaika – Nekropoli (Cyberwave)
2000-luvun Musta Paraati riittää hyvin mainoslauseeksi. Edellinen muistikuva yhtyeestä on Candles Burning Blue -splitseiskan ajoilta. Nyt Suruaika on paljon enemmän itsensä: röyhkeän alakuloinen ja neuroottinen. Musiikissa kimaltelee märkä asfaltti, huutaa tukahtunut itsetuho ja kiukuttelee naivi huomiontavoittelu. Noin niinkuin yksinkertaistetusti...
Mp3: useita näytteitä biisien raakaversioista
8. Neurosis – The Eye of Every Storm (Relapse)
Tässä levyssä on pureskeltavaa vielä tuleviksikin vuosiksi. Neurosisin musiikki ei selittelyitä kaipaa. Yhtyeen levyt ovat olleet takuulaadukkaita jo iät ajat, ja aina uuden julkaisun myötä musiikki on syventynyt yhtyeen kompassin osoittamaan suuntaan. The Eye of Every Storm kasvaa vielä.
Mp3: Burn (vaihtoehtoinen linkki)
9. Koma – Tsunami (Fullsteam Records)
Levyllä Koma on uskottava, pysäyttävä, vihainenkin. Lavalla bändistä paljastui raivokas alter ego. Tsunami ei varmastikaan ole parasta, mihin yhtye on kykenevä, mutta ensilevyksi se varsin tukevasti omilla jaloillaan seisova äänite, joka tyydyttää itsessään ja antaa lupauksia tulevasta.
Mp3-näytteitä: Stop Making Speechees, Like Coming Home, Just Another Host, One Of Us Must Hang
10. Bloodbath – Nightmares Mare Flesh (Century Media)
Debyytillään Bloodbath oli ruotsalaista kuolemaan by the book. Uutukaisellaan se ei ole unohtanut juuriaan, mutta sekoittaa soppaan rutkasti omaakin. Åkerfeldtin lähteminen mikrofonin takaa ei häiritse tippaakaan, kun Tägtren korvaa tyylipuhtaalla suorituksellaan. Ei mitään uutta tai ihmeellistä, mutta ei sen aina tarvikaan olla.
Mp3: Outnumbering The Day
+1. Raised Fist – Dedication (Burning Heart, 2002)
Raised Fistin viimeisin levy on kovin tänä vuonna käsiin saamistani mättölevyistä. Hard coren energia ja metallin iso soundi yhdistyvät kireäksi nyrkiksi, joka ei anna armoa tipan tippaa. Asennemusiikkia vaarallisimmillaan.
Mp3: Get This Right!, Dedication
-----
Viivan alle jäivät tällä kertaa mm. Viola - Tearcandy, 3 Inches Of Blood - Advance And Vanquish, Decapitated - The Negation, V/A - Demonstration of Penetration, Mokoma - Tämän maailman ruhtinaan hovissa, Converge - You Fail Me, Isis - Panopticon, Risto - Risto, Wojciech - Ystävät, toverit ja Tähtiöitä, De Lirium's Order - Victim No. 52, Necrophagist - Epitaph ja Hope Of The States - The Lost Riots.
Listatkaa oma kärkenne kommentteihin kiitos!
***
1. Magyar Posse – Kings Of Time (Verdura)
Vuoden eniten odotettu levy ja ilmestyttyään kevättalvesta viihtyikin soittimessa melkoisen tovin. Valintaa vuoden ykköseksi on helppo perustella levyn uranuurtaja-arvoilla: Maailmalla tällaista musiikkia on tehty aiemmin ja paremmin, mutta Suomessa tämä on uutta. Ja tämäkin on loistava!
Näin visuaalista musiikkia ei ole Suomessa tehty aiemmin. 'Possen voi lokeroida post rock -kategoriaan ja sen ylle voi laskea suuret vaikutteet Mogwai’lta ja Godspeed You! Black Emperorilta, mutta yhtyeellä on silti vahva oma, suomalainen soundinsa. Kings of Time on lisäksi kokonaisuutena järkyttävän yhtenäinen, jota korostaa kappaleiden jättäminen nimittä.
Kaiken tämän hehkutuksen päälle, keikoilla bändi on paljon vaarallisempi kuin osaa äkkiseltään arvata.
Parasta mitä Suomesta saa tällä hetkellä.
Mp3: #2, #3, #4 (noin minuutin pätkiä)
2. The Haunted – Revolver (Century Media)
Peter Dolvingin paluu teki Hauntedista jälleen sen elävän tappomasiinan, mitä se oli debyytillään. Voiko kaikki olla niin paljon kiinni pelkästä laulajasta? Kyllä! Revolverilla riffittelyn riemu yhdistettynä hallittuun dynamiikkaan toimivat lähes täydellisesti: levy ei keksi pyörää uudestaan, mutta vanhaa se pyörittää jumalattoman tehokkaasti.
Yhtään huonoa biisiä ei ole, ei edes bonusmateriaalissa. Revolveria ei tarvitse selitellä, se vain on yksinkertaisesti todella vahva levy.
Real Media: 99
3. Cult Of Luna – Salvation (Earache)
Cult Of Lunan kolmas levy vaatikin hieman sulattelua, näet reilua 70 minuuttia raskasta ajatusta kun ei niin vaan helposti omaksu. Mutta kun levy alkoi hengittämään, se hurmasi, oli kaunis, oli lämmin.
Edellinen levy viehätti raskaudellaan; Salvation on enemmän puolisäröä, enemmän vihan pidättelyä ja – jos mahdollista – enemmän klaustrofobinen mieleltään. Kappaleet rakentavat levyllä itseään, kutoutuvat ja kasvavat kokonaisuuksiksi, jotka kasvavat ja kiehtovat aina uudelleen.
Levy toimii parhaiten, kun sen laittaa soimaan kello yhden jälkeen yöllä. ”Into The Beyond” kappale noin tuntia myöhemmin päästää raukeaan uneen.
Mp3: Leave Me Here
4. Interpol - Antics (Matador)
Interpol on kuulemma melko kuuma yhtye tällä hetkellä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että annoin tämän levyn tulla aivan puun takaa. Monet Antics-levyn arvostelut ovat käyttäneet vastakkainasettelua: samalla hauras ja voimakas, hiljainen ja äänekäs, tumma mutta kirkastuva, jne. Sitähän tämä on, ja hiton hyvää vaihtoehtorokkia myös pahan päivän varalle. Koukut. Levy on hyvä, koska se on täynnä koukkuja, joita hiljaa mutustelet loskaisilla teilläsi.
Niin ja yhtä referenssiyhtyettä ei voi olla mainitsematta: Joy Division. Laulaja Paul Banks on ilmiselvä Ian Curtisin reinkarnaatio.
Stream: Slow Hands @ Better Propaganda
5. Incapacity– 9th Order Extict (Metal Blade)
Tämä levy tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta - promona postilaatikkoon pyytämättä. Incapacityn moderni, superkokoonpano-death metal ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa, mutta se on vain yksinkertaisesti äärimmäisen tehokasta ja toimivaa. Ninth Order Extinct perustelee itsensä.
Mp3: Grand Future Disease
6. Kuusumun Profeetta – Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu (Ektro)
Vuoden paras levynnimi. Vuoden paras suomeksi laulettu levy. Kaikkien aikojen paras suomenkielinen hevilevy? Rättö se vain on nero mieheksi, ja Kuusumun kuunteleminen aiheuttaa katatonisia myöntymisen hetkiä, jolloin maailma ympäriltä katoaa ja miekkametallin kilinä valtaa tajunnan. Heviin mahtuu juuri tämän verran tarkoituksenmukaisuuteen piilotettua itseironiaa.
Mp3: Hämärän enkeli, Salamurha (levyllä julkaisematon prologikappale)
7. Suruaika – Nekropoli (Cyberwave)
2000-luvun Musta Paraati riittää hyvin mainoslauseeksi. Edellinen muistikuva yhtyeestä on Candles Burning Blue -splitseiskan ajoilta. Nyt Suruaika on paljon enemmän itsensä: röyhkeän alakuloinen ja neuroottinen. Musiikissa kimaltelee märkä asfaltti, huutaa tukahtunut itsetuho ja kiukuttelee naivi huomiontavoittelu. Noin niinkuin yksinkertaistetusti...
Mp3: useita näytteitä biisien raakaversioista
8. Neurosis – The Eye of Every Storm (Relapse)
Tässä levyssä on pureskeltavaa vielä tuleviksikin vuosiksi. Neurosisin musiikki ei selittelyitä kaipaa. Yhtyeen levyt ovat olleet takuulaadukkaita jo iät ajat, ja aina uuden julkaisun myötä musiikki on syventynyt yhtyeen kompassin osoittamaan suuntaan. The Eye of Every Storm kasvaa vielä.
Mp3: Burn (vaihtoehtoinen linkki)
9. Koma – Tsunami (Fullsteam Records)
Levyllä Koma on uskottava, pysäyttävä, vihainenkin. Lavalla bändistä paljastui raivokas alter ego. Tsunami ei varmastikaan ole parasta, mihin yhtye on kykenevä, mutta ensilevyksi se varsin tukevasti omilla jaloillaan seisova äänite, joka tyydyttää itsessään ja antaa lupauksia tulevasta.
Mp3-näytteitä: Stop Making Speechees, Like Coming Home, Just Another Host, One Of Us Must Hang
10. Bloodbath – Nightmares Mare Flesh (Century Media)
Debyytillään Bloodbath oli ruotsalaista kuolemaan by the book. Uutukaisellaan se ei ole unohtanut juuriaan, mutta sekoittaa soppaan rutkasti omaakin. Åkerfeldtin lähteminen mikrofonin takaa ei häiritse tippaakaan, kun Tägtren korvaa tyylipuhtaalla suorituksellaan. Ei mitään uutta tai ihmeellistä, mutta ei sen aina tarvikaan olla.
Mp3: Outnumbering The Day
+1. Raised Fist – Dedication (Burning Heart, 2002)
Raised Fistin viimeisin levy on kovin tänä vuonna käsiin saamistani mättölevyistä. Hard coren energia ja metallin iso soundi yhdistyvät kireäksi nyrkiksi, joka ei anna armoa tipan tippaa. Asennemusiikkia vaarallisimmillaan.
Mp3: Get This Right!, Dedication
-----
Viivan alle jäivät tällä kertaa mm. Viola - Tearcandy, 3 Inches Of Blood - Advance And Vanquish, Decapitated - The Negation, V/A - Demonstration of Penetration, Mokoma - Tämän maailman ruhtinaan hovissa, Converge - You Fail Me, Isis - Panopticon, Risto - Risto, Wojciech - Ystävät, toverit ja Tähtiöitä, De Lirium's Order - Victim No. 52, Necrophagist - Epitaph ja Hope Of The States - The Lost Riots.
Takaisin