Lumo 2004 - valokuvataiteen triennaali
Osallistuin Lumo 2004 -triennaalin seminaariin, joka pidettiin kolmisen viikkoa sitten, mutta en jaksanut silloin siitä enempää kirjoittaa. Tänään vietin yksinäistä sadepäivää kiertämällä varsinaiset näyttelyt, kolmessa paikassa.
Vakuuttavin kokonaisuus - ja pienin - oli Galleria Harmoniassa. Minna Havukaisen kuvasarja synnytyslaitokselta on raju ja kaunis. En tiedä, miksi verisiä kumihansikkaita tai synnytyspöytäliinoja on tarvinnut kuvata; ehkä siksi että näkisi konkreettisesti sen, miten synnytys on vaativa ja kivulias toimenpide. Joka tapauksessa, Havukaisen kuvat ovat sen verran intiimejä, että en uskoisi mieskuvaajien pääsevän aiheeseen samalla tavoin käsiksi. On oltava nainen, tiedettävä itse.
Harmonian pienemmässä huoneessa oli esillä 42 kuvaa Jari Silomäen Otteita sääpäiväkirjastani -sarjasta. Olen ihan pähkinöissä Silomäen töistä.
Naivistisia, mutta silti niin teknisesti täydellisiä. Intohimoisia: Kuvissa on paljon yllätyksellisyyttä, myös kuvaajalle. Hän ei aina tiedä mitä filmille on tarttunut. Myös kuviin kirjoitetut päiväkirjatekstit tuovat kuviin sisältöä, mikä ei ole ennalta-arvattavissa.
Oivaltavia: "Tänään katsoin ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelun alusta loppuun. Suomi hävisi Ruotsille kotikisoissa 5-6. Juuso soitti jukeboxista "Den glider in" -kappaleen. Baarimikko heitti Juuson kadulle."
Osa Silomäen kuvista on tavanomaisia perhealbumin harharäpsyjä, osa todella kauniita. Jos ja kun sarjasta julkaistaan joskus kirja, pistän kyllä hankinnan harkintaan.
Mielenkiintoisesti googlettaessa Silomäen nimi, jo viides linkki vei Jippiin foorumille, jossa Silomäki ja Elina Brotherus saavat tuta.
Jyväskylän Taidemuseon Suojassa oli esillä puolalaisten Izabella Gustowskan ja Christian Tomaszewskin videoinstallaatiot, jotka eivät kyllä saaneet minua nauttimaan olostani lainkaan. Erityisesti Tomaszewskin kattokruunu (Theatre And Its Double) -> jossa oli pieniä nestekidenäyttöjä -> joissa puskasta esiin tulleet ihmispäät puhuivat joutavia, oli - niin - turha. Gustowskan Communication On-Line oli fyysisessä tilassa parempi kuin paperilla; silti työn sisältö oli täysin alisteinen muodolle. Se ei kestä aikaa.
Britti Zadoc Navan lyhytelokuva The Cage pysäytti katsomaan, kahdesti. Kuusiminuuttia kehässä tappelevia miehiä, vetämässä toisiaan turpiin, kunnes toisen annetaan luovuttaa. Lumo 2004 -kirjassa Nava esittää dokumenttinsa olevan "metafora kriisiin joutuneesta maskuliinisuudesta". Hänellä on myös henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen, sillä hänen veljensä on häkkitaistelija.
Ainoa puhdas valokuvataiteellinen näyttely Suojassa oli iranilaissyntyisen Mitra Tabrizianin The Perfect Crime. Lavastetut, kliiniset, tunteiltaan kylmät ja ohuet työt eivät jaksaneet kiinnostaa; kuvat näyttivät liiaksi trendilehden muotireportaasilta kuin minun silmää miellytävältä valokuvalta.
Taidemuseon Holvissa on esillä runsaasti kauniita mustavalkovalokuvia. Puolalaisen Konrad Pustolan epäterävät, utuiset kaupunkikuvat tallentavat näkemäänsä myös yhteiskuntatieteellisesti. Harmi, kun en saanut mistään tietoa, millä menetelmällä Pustola kuvaa. Vedokset näyttivät kovasti suurennetuilta neulanreikäkameralla otetuilta kuvilta: epäterävyys, epäpuhtauksia, ei ihmisiä, ei liikettä.
Italialaisen Gabriele Croppin kuvat olivat todella mustavalkoisia, kontrasti oli järkyttävän suuri. Kuvia oli tuotu esille monta, ja noin kymmenen metrin jälkeen sisältöön ei tullut uutta merkittävää lisää.
Puolainen Wojciech Prazmowski toi Lumoon töitä uudesta sarjastaan On the Ground, jota ei ole aiemmin esitelty missään. Seminaarissa Prazmowski näytti pikaisesti 200 puolalaisista kaupungeista ja kylistä, paikan päältä ja matkan varrelta, ottamiaan kuvia, jotka sai osan yleisöstä nauramaan hallitsemattomasti. Niin tarkka oli hänen ironinen silmänsä niissä. On the Ground -näyttelyn kuvat, arkisen kymppikuvan värimaailman omaavat kuvat maahan esitteille asetetuista kirpputoriesineistä ovat tympeitä ja rumia. Ne tarvitsevat aikaa, joka muuttaa niiden esittämän kohteen nostalgiseksi.
Holvissa oli lisäksi italialaisen Alessandro Bavarin Sodoma & Gomorra -näyttely sekä ecuadorilaisen Maria Teresa Garcian The Perfect Baby -näyttely. Teennäistä, molemmat.
Jos satutte omaamaan vapaa-aikaa Jyväskylässä, kannattaa ainakin Galleria Harmonian osuus käydä katsomassa. Paikka on Matkakeskusta vastapäätä ja sisään pääsee ilmaiseksi.
np: Kreator - Violent Revolution cd
Vakuuttavin kokonaisuus - ja pienin - oli Galleria Harmoniassa. Minna Havukaisen kuvasarja synnytyslaitokselta on raju ja kaunis. En tiedä, miksi verisiä kumihansikkaita tai synnytyspöytäliinoja on tarvinnut kuvata; ehkä siksi että näkisi konkreettisesti sen, miten synnytys on vaativa ja kivulias toimenpide. Joka tapauksessa, Havukaisen kuvat ovat sen verran intiimejä, että en uskoisi mieskuvaajien pääsevän aiheeseen samalla tavoin käsiksi. On oltava nainen, tiedettävä itse.
Harmonian pienemmässä huoneessa oli esillä 42 kuvaa Jari Silomäen Otteita sääpäiväkirjastani -sarjasta. Olen ihan pähkinöissä Silomäen töistä.
Naivistisia, mutta silti niin teknisesti täydellisiä. Intohimoisia: Kuvissa on paljon yllätyksellisyyttä, myös kuvaajalle. Hän ei aina tiedä mitä filmille on tarttunut. Myös kuviin kirjoitetut päiväkirjatekstit tuovat kuviin sisältöä, mikä ei ole ennalta-arvattavissa.
Oivaltavia: "Tänään katsoin ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelun alusta loppuun. Suomi hävisi Ruotsille kotikisoissa 5-6. Juuso soitti jukeboxista "Den glider in" -kappaleen. Baarimikko heitti Juuson kadulle."
Osa Silomäen kuvista on tavanomaisia perhealbumin harharäpsyjä, osa todella kauniita. Jos ja kun sarjasta julkaistaan joskus kirja, pistän kyllä hankinnan harkintaan.
Mielenkiintoisesti googlettaessa Silomäen nimi, jo viides linkki vei Jippiin foorumille, jossa Silomäki ja Elina Brotherus saavat tuta.
Jyväskylän Taidemuseon Suojassa oli esillä puolalaisten Izabella Gustowskan ja Christian Tomaszewskin videoinstallaatiot, jotka eivät kyllä saaneet minua nauttimaan olostani lainkaan. Erityisesti Tomaszewskin kattokruunu (Theatre And Its Double) -> jossa oli pieniä nestekidenäyttöjä -> joissa puskasta esiin tulleet ihmispäät puhuivat joutavia, oli - niin - turha. Gustowskan Communication On-Line oli fyysisessä tilassa parempi kuin paperilla; silti työn sisältö oli täysin alisteinen muodolle. Se ei kestä aikaa.
Britti Zadoc Navan lyhytelokuva The Cage pysäytti katsomaan, kahdesti. Kuusiminuuttia kehässä tappelevia miehiä, vetämässä toisiaan turpiin, kunnes toisen annetaan luovuttaa. Lumo 2004 -kirjassa Nava esittää dokumenttinsa olevan "metafora kriisiin joutuneesta maskuliinisuudesta". Hänellä on myös henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen, sillä hänen veljensä on häkkitaistelija.
Ainoa puhdas valokuvataiteellinen näyttely Suojassa oli iranilaissyntyisen Mitra Tabrizianin The Perfect Crime. Lavastetut, kliiniset, tunteiltaan kylmät ja ohuet työt eivät jaksaneet kiinnostaa; kuvat näyttivät liiaksi trendilehden muotireportaasilta kuin minun silmää miellytävältä valokuvalta.
Taidemuseon Holvissa on esillä runsaasti kauniita mustavalkovalokuvia. Puolalaisen Konrad Pustolan epäterävät, utuiset kaupunkikuvat tallentavat näkemäänsä myös yhteiskuntatieteellisesti. Harmi, kun en saanut mistään tietoa, millä menetelmällä Pustola kuvaa. Vedokset näyttivät kovasti suurennetuilta neulanreikäkameralla otetuilta kuvilta: epäterävyys, epäpuhtauksia, ei ihmisiä, ei liikettä.
Italialaisen Gabriele Croppin kuvat olivat todella mustavalkoisia, kontrasti oli järkyttävän suuri. Kuvia oli tuotu esille monta, ja noin kymmenen metrin jälkeen sisältöön ei tullut uutta merkittävää lisää.
Puolainen Wojciech Prazmowski toi Lumoon töitä uudesta sarjastaan On the Ground, jota ei ole aiemmin esitelty missään. Seminaarissa Prazmowski näytti pikaisesti 200 puolalaisista kaupungeista ja kylistä, paikan päältä ja matkan varrelta, ottamiaan kuvia, jotka sai osan yleisöstä nauramaan hallitsemattomasti. Niin tarkka oli hänen ironinen silmänsä niissä. On the Ground -näyttelyn kuvat, arkisen kymppikuvan värimaailman omaavat kuvat maahan esitteille asetetuista kirpputoriesineistä ovat tympeitä ja rumia. Ne tarvitsevat aikaa, joka muuttaa niiden esittämän kohteen nostalgiseksi.
Holvissa oli lisäksi italialaisen Alessandro Bavarin Sodoma & Gomorra -näyttely sekä ecuadorilaisen Maria Teresa Garcian The Perfect Baby -näyttely. Teennäistä, molemmat.
Jos satutte omaamaan vapaa-aikaa Jyväskylässä, kannattaa ainakin Galleria Harmonian osuus käydä katsomassa. Paikka on Matkakeskusta vastapäätä ja sisään pääsee ilmaiseksi.
np: Kreator - Violent Revolution cd
Takaisin