Iso Gee

Gradu. Graduseminaari. Aihe. 70 - 120 sivua. 20 opintoviikkoa : 4 = noin viisi kuukautta. Olet nyt maisteri, Teemu. Kiitos.

Ei vielä.

Avasin Wordin. Painoin ison Geen pohjaan ja otin aikaa. 120 sivua täynnä isoja G-kirjaimia vei kaksi tuntia kymmenen minuuttia. Kaasu pohjassa. Kauan siinä vie silloin, kun joutuu ajattelemaan?

Taidan pyrkiä sellaiseen puolentoista tunnin urakkaan.

np: Converge - You Fail Me cd

Matti tulee varmasti

Hän hyökkää vauhtiin Preerian keskellä kuin tarinoiden aarnikotka. Avaruuden radioaalloilta kaikuu syöksyn suhina! (rm)

Yle

Cleaning Women: Lutakko 25.9.

Tästä eteenpäin pyykin ripustaminen telineelle ei ole enää "sitä samaa". Pitää kokeilla miltä se kuulostaa!

Cleaning Women vei Lutakkoon puhtaasta mielenkiinnosta ja tekemisen puutteesta, ja ei voi muuta todeta kuin myyty. Tynnyrissä elänyt saattoi ihmetellä CW:n suosiota ennen Lutakkoon astumista, sillä alueen kaikki parkkipaikat olivat täynnä. Tähän harhaan saattoi vaikuttaa se, että viereisen oven takana esiintyi joku kiteeläinen hevibändi neljän tuhannen maksavan asiakkaan edessä.

Sisällä Lutakossa olikin sitten tanssilattialla jo enemmän tilaa. CW:n alkukeikka - kaunis Aelita-albumin teema - meni ohitseni ihmetellessä ja valokuvatessa. Kunhan kuvaamiselta kerkesin, bändi otti haltuun ja tehokas rytmi viihdytti. Paperilla, ja levyarvosteluista päätellen myös levyllä, CW vaikuttaa edelleen hieman ontuvalta idealta, mutta uskon että kriitikkokin bändin keikalla nähneenä saisi arvosteluunsa uudenlaista hehkua.

Huolimatta siitä, että bändi soittaa itsetehtyjä instrumentteja, on soundi iso ja tarkka. Itse asiassa bändin soitossa ei ole paljoakaan hengittävää ilmaa, sen verran tarkasti he pyykinkuivaustelineitään naputtelivat. Mutta sen osaaminen seuraaminen tuo iloa, niille jotka eivät osaa tanssia musiikin mukana. Hieno oli.

Seuraava keikka onkin Cannibal Corpse keskiviikkona. Laidasta laitaan.

np: Cannibal Corpse - The Wretched Spawn cd

Lumo 2004 - valokuvataiteen triennaali

Osallistuin Lumo 2004 -triennaalin seminaariin, joka pidettiin kolmisen viikkoa sitten, mutta en jaksanut silloin siitä enempää kirjoittaa. Tänään vietin yksinäistä sadepäivää kiertämällä varsinaiset näyttelyt, kolmessa paikassa.

Vakuuttavin kokonaisuus - ja pienin - oli Galleria Harmoniassa. Minna Havukaisen kuvasarja synnytyslaitokselta on raju ja kaunis. En tiedä, miksi verisiä kumihansikkaita tai synnytyspöytäliinoja on tarvinnut kuvata; ehkä siksi että näkisi konkreettisesti sen, miten synnytys on vaativa ja kivulias toimenpide. Joka tapauksessa, Havukaisen kuvat ovat sen verran intiimejä, että en uskoisi mieskuvaajien pääsevän aiheeseen samalla tavoin käsiksi. On oltava nainen, tiedettävä itse.

Harmonian pienemmässä huoneessa oli esillä 42 kuvaa Jari Silomäen Otteita sääpäiväkirjastani -sarjasta. Olen ihan pähkinöissä Silomäen töistä.

Naivistisia, mutta silti niin teknisesti täydellisiä. Intohimoisia: Kuvissa on paljon yllätyksellisyyttä, myös kuvaajalle. Hän ei aina tiedä mitä filmille on tarttunut. Myös kuviin kirjoitetut päiväkirjatekstit tuovat kuviin sisältöä, mikä ei ole ennalta-arvattavissa.

Oivaltavia: "Tänään katsoin ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelun alusta loppuun. Suomi hävisi Ruotsille kotikisoissa 5-6. Juuso soitti jukeboxista "Den glider in" -kappaleen. Baarimikko heitti Juuson kadulle."

Osa Silomäen kuvista on tavanomaisia perhealbumin harharäpsyjä, osa todella kauniita. Jos ja kun sarjasta julkaistaan joskus kirja, pistän kyllä hankinnan harkintaan.

Mielenkiintoisesti googlettaessa Silomäen nimi, jo viides linkki vei Jippiin foorumille, jossa Silomäki ja Elina Brotherus saavat tuta.

Jyväskylän Taidemuseon Suojassa oli esillä puolalaisten Izabella Gustowskan ja Christian Tomaszewskin videoinstallaatiot, jotka eivät kyllä saaneet minua nauttimaan olostani lainkaan. Erityisesti Tomaszewskin kattokruunu (Theatre And Its Double) -> jossa oli pieniä nestekidenäyttöjä -> joissa puskasta esiin tulleet ihmispäät puhuivat joutavia, oli - niin - turha. Gustowskan Communication On-Line oli fyysisessä tilassa parempi kuin paperilla; silti työn sisältö oli täysin alisteinen muodolle. Se ei kestä aikaa.

Britti Zadoc Navan lyhytelokuva The Cage pysäytti katsomaan, kahdesti. Kuusiminuuttia kehässä tappelevia miehiä, vetämässä toisiaan turpiin, kunnes toisen annetaan luovuttaa. Lumo 2004 -kirjassa Nava esittää dokumenttinsa olevan "metafora kriisiin joutuneesta maskuliinisuudesta". Hänellä on myös henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen, sillä hänen veljensä on häkkitaistelija.

Ainoa puhdas valokuvataiteellinen näyttely Suojassa oli iranilaissyntyisen Mitra Tabrizianin The Perfect Crime. Lavastetut, kliiniset, tunteiltaan kylmät ja ohuet työt eivät jaksaneet kiinnostaa; kuvat näyttivät liiaksi trendilehden muotireportaasilta kuin minun silmää miellytävältä valokuvalta.

Taidemuseon Holvissa on esillä runsaasti kauniita mustavalkovalokuvia. Puolalaisen Konrad Pustolan epäterävät, utuiset kaupunkikuvat tallentavat näkemäänsä myös yhteiskuntatieteellisesti. Harmi, kun en saanut mistään tietoa, millä menetelmällä Pustola kuvaa. Vedokset näyttivät kovasti suurennetuilta neulanreikäkameralla otetuilta kuvilta: epäterävyys, epäpuhtauksia, ei ihmisiä, ei liikettä.

Italialaisen Gabriele Croppin kuvat olivat todella mustavalkoisia, kontrasti oli järkyttävän suuri. Kuvia oli tuotu esille monta, ja noin kymmenen metrin jälkeen sisältöön ei tullut uutta merkittävää lisää.

Puolainen Wojciech Prazmowski toi Lumoon töitä uudesta sarjastaan On the Ground, jota ei ole aiemmin esitelty missään. Seminaarissa Prazmowski näytti pikaisesti 200 puolalaisista kaupungeista ja kylistä, paikan päältä ja matkan varrelta, ottamiaan kuvia, jotka sai osan yleisöstä nauramaan hallitsemattomasti. Niin tarkka oli hänen ironinen silmänsä niissä. On the Ground -näyttelyn kuvat, arkisen kymppikuvan värimaailman omaavat kuvat maahan esitteille asetetuista kirpputoriesineistä ovat tympeitä ja rumia. Ne tarvitsevat aikaa, joka muuttaa niiden esittämän kohteen nostalgiseksi.

Holvissa oli lisäksi italialaisen Alessandro Bavarin Sodoma & Gomorra -näyttely sekä ecuadorilaisen Maria Teresa Garcian The Perfect Baby -näyttely. Teennäistä, molemmat.

Jos satutte omaamaan vapaa-aikaa Jyväskylässä, kannattaa ainakin Galleria Harmonian osuus käydä katsomassa. Paikka on Matkakeskusta vastapäätä ja sisään pääsee ilmaiseksi.

np: Kreator - Violent Revolution cd

Aukea: Faster! Faster!

Uskalsin taas kerran laittaa kuvia esille Aukeaan, välinpitämättömän palautteen toivossa. Tällä kertaa kuvat ovat taas moottoriurheiluaiheisia; se on mukava aihe kuvata.

Näyttelyn nimellä ("Faster! Faster!") ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Russ Meyer sattui heittämään lusikan nurkkaan juuri tällä viikolla (via SchizoBlog).

Cult Of Luna - Leave Me Here

Ruotsalaisen betoniseinän Cult Of Lunan uudelta Salvation-levyltä on asetettu esille yksi kokonainen näytekappale "Leave Me Here" (mp3). Kaksi kertaa kappaleen kuunnelleena arvelen, että täyspitkä aiheuttaa korvien audio-orgasmeja hallitsemattomissa sarjoissa loppusyksyn ajan: kaunista, raskasta, taidokasta.

Edellinen The Beyond -levy jyräsi alleen maailman raskaalla äänivallillaan, kaiken ilman ulospuristavalla tunnelmallaan, mustan aukon imuvoimallaan - Salvationista on odotettavissa hengittävämpää levyä, joka ei kuitenkaan suostu antamaan periksi johtolangastaan.

Tämähän alkaa jo kuulostamaan typerältä taidepaskalta. Cult Of Luna vaan on niin erikoinen. Uskokaa.

Leave me here and I'm born again
Leave me here in this void again
Now I am open left for dead
Just like salvation comes in the end

np: The Helsinki Suicide - Demo

Eläimen euroarvoinen hinta

Maikkarin uutiset nostivat voimakkaasti esille ajatuksen mahdollisesta joutsen- ja hyljejahdin aloittamisesta. Sympaattinen - ja absurdi - aihe, pisteet Maikkarille. Tänään Kymppiuutiset uutisoi naurulokkimyrkyttäjän tuomiottajättämisestä. Tarkempaan en uutista muista, löydä. Maikkarin uutisiakaan ei voi enää näemmä ilman euroja katsoa netistä.

Kamera-lehti 8/2004 sisälsi artikkelin rauhoitetuille ja uhanalaisille eläimille määritellyistä korvaushinnoista. Luettelo ja hinnat ovat kokonaisuudessa Ympäristöministeriön sivulla.

Esimerkiksi yhden laulujoutsenen hinnaksi on määritelty 2 018 euroa ja naurulokin hinnaksi vastaavasti 101 euroa. Luettelon kallein hintalappu on tietysti saimaannorpalla, 9 755 euroa.

Kävelin viime viikolla yliopistolta kotiin ja matkan varrella kävelytiellä oli useitakin toukkia, eläviä ja kuolleita. En perhosia tai niiden toukkia tunne, mutta jos listan hintoja pystyttyisiin valvomaan tiukasti, olisi yksi noista vainaista perhosentoukista maksanut murhaajalleen mahdollisesti yli puolitoista tuhatta euroa.

Tienpäällä liikkuvat havaitsevat osuman saaneita pieneläimiä syksyisin enenemässä määrin. Tutkija Anne Manneri teki Tiehallinnolle tutkimuksen pienten ja keskikokoisten selkärankaisten tieliikennekuolemista (pdf, 2002) ja tuli tulokseen, että liikenteessä kuolee vuosittain 3 - 7 miljoonaan pienläintä, laskumallista riippuen. Yleisimmin nähtyjä siiliä, oravia, supia luvusta on vain pieni osa. Suurin osa on lintuja. Kuitenkin, yliajetuista siileistäkin jokainen on määritelty sadan ja yhden euron arvoisiksi.

Eletääs ihmisiks.

np: Deathrow - Raging Steel lp

Johnny Ramone 1948 - 2004

Ramones-yhtyeen kitaristi Johnny Ramone on kuollut. Nelihenkisestä yhtyeestä ovat viime vuosina kuolleet myös Joey ja DeeDee Ramone. Ainoastaan rumpali Tommy Ramone on alkuperäskokoonpanosta vielä elävien kirjoissa.

Niin se aika käy vähiin.

np: The Cure - Pornography lp

Caj Bremer - Suomalaista arkipäivää TV 2 klo 22.05

YLE TV2 sanoo:

"Suomalaista arkipäivää" on kertomus valokuvaaja Caj Bremerin matkasta Muonioon tapaamaan siellä yli 30 vuotta aikaisemmin kuvaamaansa Frimanin uudisraivaajaperhettä. Dokumentti on myös matka suomalaisen yhteiskunnan lähihistoriaan Bremerin kuvien kautta.

Tänään klo 22.05 siis.

np: Spawn Of Possession - The Cabinet cd

The Haunted - All Against All

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin The Hauntedin uudelta levyltä lohkaistaan single. Ja minkähän takia? Ilmeisesti levy-yhtiön vaihtuminen nihkeästä, mutta legendaarisesta Earachesta bisnesälyisempään Century Mediaan on vaikuttanut asiaan. Jokatapauksessa, singlebiisin "All Against All" streamia (ram) voi kuunnella levy-yhtiön sivuilla.



Revolver-levy (en suostu kirjoittamaan sitä yhtyeen haluamalla tavalla) voi olla aika kova pala purtavaksi. Peter Dolvingin paluu laulajaksi tuo kipinää ja jännitystä, mutta kahden maistiaisbiisin perusteella tyyli on muuttunut kolmen ekan levyn kuristavasta rypistyksestä hieman hengittävämpään ilmaisuun. Pelko on, että aluksi levy tuntuu liian löysältä. The Hauntedilla on siitäkin ilkeä sauma tehdä uusia levyjä, että yhtyeen debyytti The Haunted (1998) on maailman paras levy - aina ja ikuisesti. Siitä ei voi niin kuin laittaa paremmaksi, ei sitten millään.

Uusi levy on jo kuitenkin tilattu ennakkoon: CDON.com tarjosi kohtuulliseen hintaan digipack-version, jossa on perässä kaksi bonusbiisiä. Kerätään pois.

Ja sitten vielä Suomeen kiertueelle, kiitos!

Sweatmaster-video

Sweatmasterin uusi "Song With No Words" -musiikkivideo on tyylikäs, tyyliin sopiva, tyylitelty. Tarviiko siihen muuta lisätä?

np: Carnal Forge - The More You Suffer

Presley Bastards

Viikonlopun Kickstart-festarien positiivisin uusi tuttavuus oli jyväskyläläinen Presley Bastards. Bändi soitti Lutakon baarilavalla polttavan setin, joka tempaisi tällaisen empivänkin mukaan. Yhtyeessä selkeää hengenheimolaisuutta tunnetumpaan punk rock -yhtyeeseen Endstandiin, Elvis Äpärien ollessa astetta raskempaa.

Tulipa - yllättäen! - ostettua yhtyeen tuore EP-julkaisukin siitä kotiin ihmeteltäväksi. To The Last Breath (Fast Rock Factory) tuntui aluksi yhtyeen liveversion kalpealta kopiolta, mutta kyllä vain nämäkin biisit jyräsivät tiensä hyväksyntään. Kotisivuilla jaossa oleva levyn viimeinen biisi "Open Wounds" (mp3) on suorastaan vakuuttava.

Internet tarjoaa myös yhtyeen Demo 2002 -julkaisun kokonaisuudessaan, se onkin hieman EP:tä rivakampi. Mutta menevän punk rockin - paino sanoilla punk rock - ystäville se lienee entistä herkullisempi. Itselleni riittää yksi Endstand-keikka vuodessa ja yksi Presley Bastardsien kaltainen tuttavuus kerran kaudessa, silti tätä mielellään kuuntelee.

Olihan Kickstartissa muutakin mukavaa: Magyar Posse on nyt elämänsä vireessä, siitä ei pääse mihkään. Sister Flo oli sympaattinen. Torstainen lainajukeboksi Ass Cobra versioi komeasti mm. WASPin "L.O.V.E. Machinen", siitä pisteet plakkariin!

Endtandistä puheenollen, yhtyeen uusi täyspitkä Burning Bridges on myynnissä. Kahden tarjotun ämpyrän peruustella soundi on metallistunut; harmittavasti Janne laulusuoritus on studiossa turhan suoraa huutoa verrattuna keikkojen melkein-oikeesti-laulettuihin suorituksiin. Nyt musa on isosoundista punk rockia, missä on metalcore-laulut. Hmm...

np: Endstand - Soul Too Cold

Suruaika - Nekropoli

Tamperelainen Suruaika-yhtye on julkaissut levyn, joka päätyy omalle vuoden 2004 top 10 -listalle. Nekropoli (Cyberware Productions) avautuu parin pakollisen kuuntelukerran jälkeen ja saa lopulta aikaan lähtemättömän riippuvuuden, joka muistuttaa paljon Suruajan suuren esikuvan Mustan Paraatin Peilitalossa-levystä.

Nekropoli voisikin ihan hyvin olla julkaistu jo kaksikymmentä vuotta sitten. Ahdistus on samaa, ilmaisu on samaa. Jos Mustaan Paraatiin halua verrata enemmin, on Suruajan soundi metallisempi. Silti, etenkin laulusovituksissa ja melodioissa on sitä samaa äärimmäisen tarttuvaa poljentoa, joka jättää jälkensä muistiin. Vaikka teknisesti kyseessä on angstintäyteinen surkuttelulevy, on Nekropoli todella energinen ja itsevarma ollakseen niin allapäin.

Sanoitukset ovat tietysti tärkeä osa Suruajan valitsemalla tiellä. Laulaja Matthew'n tekstit ovat sopivasti yleistettävissä, sopivasti henkilökohtaisia. Sympaattisin kohta on Kun kaikki nukkuvat -kappaleen kertosäkeessä, missä kotiseutu tuodaan luonnollisesti esille: "Eksyin kerran/ en eksy uudestaan/ elän öisin eikä kukaan näe kun hiivin Amurin varjoissa".

Yhtyeen kotisivuilta löytyy jotain näytettä, mutta kuitenkaan kauhean kattavasti. Levystä on 500 kappaleen painos, jota pitäisi kyllä saada helposti. Itse ostin omani synkän Anttilan syövereistä, ei siis ole vaikea löytää.

Selitys - näin alkuun

Viime syksynä pidin ensimmäistä blogiani tässä samaisessa paikassa, kevääksi halusin pois, koska luulin, että aidan toisella puolen olisi jotain jännempää (=helpompaa). Palasin. Aivan varmasti, jossain on jo kätevämpiä ja varmempia blogipalvelemia kuin tämä, mutta ei nyt jaksa kiinnostaa. Qlogger vaan rupesi ottamaan päähän, Blogspot on taasen vaihtelua.

Syksy on pikku hiljaa alkanut ja niin jatkuvat varmasti myös kirjoittelu blogiin. Jos viitsii. Jos on riittävän hyviä biisejä tarjolla joltain bändiltä. Niin.

np: Pelican - Australasia cd

Luuvitoset

Tähän viestiin kokoan suorat linkit kaikkiin Luuvitosiin, mitä on tullut tehtyä.

Päivitetty 22.2.2005

Helmikuu 2005
Vaihtoehtoja (vko 7)
Fin vs Swe i HC kampen (vko 6)
Hyvä meininki, niinku (vko 6)
Shoegaze (vko 5)

Tammikuu 2005
Blastbeat (vko 4)
Alternative Nation (vko 3)
Vaihtoehtoja (vko 2)
Choosing Death (vko 2)

Joulukuu 2004
Hitaasti (vko 51)
Grindcore (vko 50)
Populäärimusiikkia (vko 49)

Marraskuu 2004
Tulopoliittinen ratkaisu (vko 49)
Nopsametallia (vko 48)
Naisenergiaa (vko 47)
Deathrash Metal (vko 47)
Islanti (vko 45)
Vaihtoehtoja (vko 45)

Lokakuu 2004
Nykänen (vko 44)
HC (vko 44)
Post-rock (vko 43)