Kreator - Enemy of God mp3

Kreator ottaa jälleen rässiä sarvista!

Uuden ja yhdennentoista Enemy of God levyn nimibiisi (mp3) jyrää mukavasti siellä Coma of Soulsin ja Extreme Aggressionsin tunnelmissa. Veteraaniyhtyeeksi Kreator on viriilissä kunnossa, riittävästi ettei vanhaa lapsuuden suosikkia tarvitse hävetä.

Hyödyllinen linkki

Pian on joulu. Jouluna syödään paljon. Jouluna tulee kiloja. Joulun jälkeen lehdet kirjoittavat, miten voit laihduttaa, että jouluna myös lihonneet ystäväsi voisivat jälleen pitää sinusta.

Se esileikeistä, tämä on oikeasti hyödyllinen linkki: Elintarvikkeiden koostumustietopankki.

Diabeetikkona tiedän, mistä tulee hiillihydraatteja ja miten paljon, mutta aina ei voi kaikkea muistaa. Taskuoppaat ovat jees, mutta koska vietän enemmän aikaa koneellani kuin taskuillani, niin kyseinen tietokanta vaikuttaa hyödylliseltä. Ja jos blogiani sattuisi lukemaan esimerkiksi ravitsemustieteiden opiskelija, niin olisi varmasti kiitollinen linkistä...

np: Interpol - Antics cd (Joy Division MMIV, anyone?)

Luuvitonen Extra - Tulopoliittinen ratkaisu (vko 49)

Tänään painitaan tupon tahtiin.

Ei kun jonoon!

Quit Your Dayjob - Look! A Dollar
(mp3, 2,0 MB, via Bad Taste Records, minialbumilta "Quit Your Dayjob")

Beulah - My Horoscope Said It Would Be A Bad Year
(mp3, 2,5 MB, via Epitonic, levyltä "V/A - Imbred")

Guided By Voices - I'll Replace You With Machines
(mp3, 3,4 MB, via Epitonic, levyltä "Earthquake Glue")

The Tiny - No Money
(mp3, 5,9 MB, via It's A Trap, levyltä "Close enough")

Au Pair - Oulunsalo
(mp3, 7,1 MB, demolta "Ne")

Edellinen: Luuvitonen - Nopsametallia (vko 48)

np: Jigsore Terror - World End Carnage cd

Joulusinkku- ja kinkku

Otsikko ei sitten viittaa millään tasolla Bridget Jonesiin.

Ajattaran joulusinkku Ilon juhla on samalla 2,5 euron arvoinen arpa. Kolmelle onnekkaalle herähtää vesi kielelle joulukinkun muodossa ja kolmelle muulle Ajattaran tuotanto allekirjoitettuina versioina.

Itse, Kuolema, Tyhjyys, levyjen nimet, kuvaavat jotenkin yhtyeen musiikkityyliä ja lainaversio "Hei, Tonttu-ukot" -kappaleesta puolestaan jotenkin kypsymätöntä huumorintajua.

Omassa jouluyllätyksessäni panostan taas Veikkauksen jouluarpaan. Se jää aina mukavasti viittä vaille valmiiksi. Aivan kuin kolme oikein lotossa, ei saa edes omiaan takaisin.

Mantsurian Kandidaatti

Onko George W. Bush maailman ensimmäinen yksityisomisteinen presidentti?

Judas Priest nääs

Judas Priest soittaa Suomessa kolme keikkaa helmi-maaliskuussa.

28.2. - Oulu
2.3.- Tampere
3.3. - Helsinki

Tampereen-keikka kiinnostaa ja miksi ei kiinnostaisi: Rob Halford ja "Painkiller" ovat jotain, mitä on ns. pakko todistaa omin silmin joskus. Juuri sain biisin soittoääneksikin...

Kuinka kova jätkä olenkaan.

Luuvitonen - Nopsametallia (vko 48)

Tämän viikkoisen Luuvitosen idea on korkealta, kovaa, lujasti ja rumasti. Taso vaihtelee atthegates'mäisestä perusjöötistä (Soul Demise) 3 Inches Of Bloodin ihastuttavaan Painkiller meets The Haunted -hevittelyyn. Pari demobiisiäkin mukana: Machetessa on tyyppejä Mokomasta ja Leechissä taasen Carnal Forgen uusi laulaja.

Ei kun jonoon!

3 Inches of Blood - Deadly Sinners
(mp3, 4,2 MB, levyltä "Advance and Vanquish")

Leech - Piss And Spite
(mp3, 4,0 MB, julkaisemattomalta albumilta)

Machete - Loss For Words
(mp3, 4,0 MB, promoäänitteeltä)

Face Down - My Sacrifice
(mp3, 4,3 MB, promoäänitteeltä)

Soul Demise - Naive
(mp3, 4,0 MB, levyltä "In Vain")

Edellinen: Luuvitonen - Naisenergiaa (vko 47)

SET - Grind Christmas

Tamperelainen Scorched Earth Tactics muistuttaa kaikkia lähystävästä joulumaniasta "Grind Christmas" (mp3) -kappaleellaan. "I'm dreaming of a grind christmas...". Se on moro!

Tällaisen lyhyen huumorinykäisyn saaminen linkkikiertoon on bändille kyllä paras joululahja. Ehkäpä osa joulugrindin ystävistä tutustuu myös bändin muuhun audiotarjontaan, tykästyy. Ainakin nimi jää mieleen, ja se on sitä promoa.

Seatin henki pihisee vielä

Pääsin eroon Seatin-romustani jo lokakuussa, mutta auton henki pihisee yhä.

Tarjosin Seatiani palautettavaksi takaisin tehtaille elokuussa, ja sainkin ystävällisen ja pahoittelevan vastauksen. Asiaan luvattiin vielä palata.

Sain tänään sähköpostin, joka alkoi jo tuttavallisesti Dear Mr. Lampinen.

> We thank you very much for your offer. However, we
> already have at our disposal several representative
> units of the different generations of
> this model from the first manufactured one
> in 1984 up to the most current one.

Jos Espanjan päästä olisi näytetty vihreää valoa, olisin ostanut itselleni Seatin ja ajanut sen läpi Euroopan. Omaa Seatiani en olisi enää saanut. Se myytiin samantein autokaupasta.

Kukahan sen osti ja paljolla, nimimerkki Kysyn Vaan.

np: Sleepingodslie - Phlegma cd

Kuka omistaa Sinun vapaa-ajan?

Schizo-Janne ottaa kantaa Ylöjärven kaupungin uuteen hyvinvointisuunnitelmaan, jossa mm. suositaan tupakoimattomia työnhakijoita:

Toinen erittäin tärkeä kysymys on, että kuuluuko työajan ulkopuolinen aika työntekijälle vai työnantajalle?

Kyllä ja ei. Jos työntekijän työajan ulkopuolella suorittamat aktiviteetit häiritsevät sitä työtä, mistä hänelle maksetaan rahaa, niin totta helvetissä siitä saa huomauttaa. Mutta raja menee kuitenkin siinä. Jos työntekijä on töissä aina työkykyisenä, ei pitäisi olla naputtamista.

Työajan ulkopuolisen ajan hallintaan opettaa jo Kansaneläkelaitoskin. Opintotuen tulorajat ainakin vaikuttavat juuri siltä. Jos kesäaikana, kun oppilaitokset ovat ns. kiinni, tienaa rahaa tulevaa tulotonta talvea varten, niin kas Kela siitä rankaisee. Vanhemmilla opiskelijoilla, joilla on jo työkokemusta ja täten paremmat palkat, rajat paukkuvat nopeaan.

Tulorajojen tarkoitus on käsittääkseni hillitä opintoja haittaavaa työssäkäyntiä. Opintotuenhan voi nähdä palkkana opiskelusta, joten silloin olisi parasta myös opiskella. Kesätyöt eivät haittaa opiskelua, pikemmin oman alan hommat ovat opiskelua.

Nykyisellään tulorajat tuntuvat olevan pikemmin köyhyyden tasaajia. Kesällä hyvin tienaavat antavat tasoitusta heille, jotka eivät ole olleet onnekkaita työnhaussa. Heistä tällainen nillitys kuulostaa
varmasti typerältä, ymmärrän, mutta kyllä systeemissä on jotain korjattavaa.

Oikeasti.

Ja mitä tulee tuohon alati kasvavaan tupakoijien rökittämiseen, niin kannatan. Passiivinen tupakoitsija, aktiivinen vastustaja.

np: 3 Inches Of Blood - Advance And Vanquish cd

CMX - Cloaca Maxima II

Suomen paras CMX julkaisi uransa toisen retrospektiivisen kokoelman Cloaca Maxima II:n tuossa toissa viikolla. Yhtye liittyy loppusyksyyn niin kuin kaksi asiaa vain voivat toisiinsa liittyä.

Kaikki on samaa jatkoa ensimmäiselle Cloaca Maxima (1997) -kokoelmalle: Kolme levyä, joista ensimmäinen äänekäs, toinen hiljainen ja kolmas sinkkujen b-puolia. Jopa kansikuvan teema on yhtä ilmailuhenkinen kuin ensimmäisen kokoelman.

CM II:n piti olla alunperin vain b-puolikokoelma, mutta EMI halusi Beatles-henkeen yhtyeeltä punaisen ja sinisen kokoelman. Samapa tuo, kun boksi ei kuitenkaan maksa ihan mahdottomia. Ensimmäinen Cloaca Maxima summasi yhtyeen uran vuosilta 1989 - 1997, toisesta EP:stä kuudenteen albumiin. Kokoelman jälkeen yhtyeen alkuperäinen rumpali Pekka Kanniainen erosi ja Tuomas Peippo esiteltiin kokoelman kiertueella. Myös yhtyeen keikkamyyjän Veda Honkasen kuolema ajoittui samalle vuodelle. Eli aikakausiajattelulla kokoelmat summaavat varsin erilaisia uran vaiheita.

Tuomas Peippoa voi helposti pitää syypäänä CMX:n nykysoundille ja sen monipuolisuudelle. Miehellä on meinaan taitoa soittaa juuri niinkuin tarvitaan, raja ei tule vastaan. Rumpupallilta tarkastellen "Ainomieli" (1992) ja "Laulu palavasta linnusta" (1998) ovat eri asioita. Samalla kun bändiin oli saatu rumpali, ei Yrjänän & kitaristien tarvitse jarrutella (mm. Rytmi 7/1998: Seiska on meille suoraa).

Eihän tätä haukkuakaan voi.

Vainajala, Dinosaurus Stereophonicus, Isohaara ja Aion. Vainajala (1998) lopetti CMX:n ensimmäisen uran todenteolla. Dinosaurus Stereophonicus (2000) oli studiobändin egotrippi, joka oli käsittääkseni vain pakko tehdä. Isohaara (2002) oli paluu lavoille ja kipurajaan. Aion (2003) on käsittämätön todiste siitä, että rock-yhtye voi vielä kymmenellään levyllä kuulostaa uudelta, innostuneelta ja helvetin hyvältä.

Näistä levyistä on koottu kokoelman kaksi ensimmäistä rieskaa (I: Lyiju ja II: Helium). Tyylikkäitä kokonaisuuksia molemmat, tosin totuttelemista on, koska CMX:n levyjä on tottunut kuitenkin kuuntelemaan albumikokonaisuuksina.

Molemmat levyt, kuten kolmas III: Uraani, alkavat uusilla, ennenjulkaisemattomilla biiseillä. Itselleni ne olivatkin kokoelman 44 kappaleesta ainoat kolme, joita en ollut aiemmin kuullut. Ei niistä enempää. Mielenkiintoinen on myös uudelleen äänitetty versio Kolmikärjen b-puolen avaushevistä "Pyörivistä sähkökoneista". Uusi versio ei edes pyri muuttamaan kappaletta mitenkään, se vedetään vaan sillä innokkaalla rutiinilla, millä se on totuttu kuulemaan keikkojen viimeisenä encorena.

Kolmas levy III: Uraani on syy ostaa tämä kokoelma. Itse kasasin oman b-puolikokoelmani näistä biiseistä jo viime talvena, joten biisit ovat puhkisoitettuja, mutta silti toki hyviä. Viime vuosien CMX:n b-puolet ovat olleet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hurjaa heviä tai usvaista ujellusta. Jo Dinosauruksen b-puolet "Ehdotus ensimmäisen mainoskatkon paikaksi" ja "Negatiivinen asenne" ovat helmiä itsessään. "Ei tästä maailmasta" on paras menobiisi CMX:ltä milleniumin tällä puolen.

B-puolet muodostavat myös omituisen eheän kokonaisuuden. Ainoastaan Vainajalan-aikaiset "Pii" ja "Punainen nro 6" eivät istu joukkoon, lähinnä orgaanisemman äänimaailmansa johdosta.

Ei-levyillä julkaistut "Puuvertaus" (CMX DVD:n kylkiäinen) ja "Lepattajat" (CD-EP 2003) on muuten sijoitettu ensimmäiselle I: Lyijy -levylle.

Keskeytyneellä kiertueelleen yhtye oli harjoitellut paljon juuri b-puolia. Toivottavasti Peippo saa kätensä soittokuntoon. Vuosittainen CMX-keikkani on vielä näkemättä.

Ystävät vaihtoon

Halusit myöntää sen tai et, tiistaina loppuu kaksi suomalaisillekin merkittävää viihdesarjaa, Frendit ja Sinkkuelämää.

Frendit on aina ollut minulle tärkeä sarja. Vain läheisimmät ystäväni (pun not intended) tietävät, että minulla on sarjan 99. ensimmäistä jaksoa nauhotettuina - ilman mainoskatkoja! Siitä vain tuli tapa. Tuotantokaudet 6. - 8. olivat melkoista huttua, mutta viimeisien tuotantokausien jaksot ovat olleet viihdyttäviä. Jopa ääneennaurettavia, naiivilla kunnioituksella.

Tuskinpa jää huomaamatta, että Salattujen Elämien 1000. jakso ("Ulla katsoo pelkoaan suoraan silmiin") esitetään perjantaina. Tämä on fakta: en ole ikinä katsonut kokonaista jaksoa Salattuja Elämiä.

Sarjaa tulee viitenä arkipäivänä yhteensä 2,5 tuntia ja viikonloppuna uusinnat perään 2,5 tuntia. Olisi suorastaan vaikeasti kuviteltava tilanne, että MTV3 lopettaisi Salatut Elämät ja tuosta säästyvästä viidestä tunnista lohkeaisi aikaa jollekin oikeasti hyvälle ohjelmalle.

np: CMX - Cloaca Maxima II / Helium 3-cd

Au Pair - Voiko tämä rakkaus olla synti

Lainaan:

"Au Pairin ensialbumi, nimeltään Voiko tämä rakkaus olla synti, julkaistaan virallisesti tammikuun puolivälissä. Tapahtumaa juhlistetaan lauantaina 15. tammikuuta Tanssisali Lutakossa soitettavalla ns. julkaisukeikalla. Piakkoin ratkennee sekin, kuka muu siellä esiintyy: Slayer, uudelleen kasattu Sonics, uudelleen kasattu Nylon Beat vaiko Veli-Matti Laitinen Trio? Elämme siis perin jännittäviä aikoja."

Jotain suurta on tapahtumassa.

np: 3 Inches Of Blood - Advance And Vanquish cd

Tapettaisko seuraavaksi popmusiikkia?

Hesari tänään 18.11.2004 C6: "Subtv lopettaa Sessions-ohjelman"

"---ohjelmaa ei pidetä enää kaupallisesti kannattavana. Lisäksi ohjelman tuotannossa painavat ÄKT-, Teosto- ja muut tekinjänoikeusmaksut.
Nelosen jonkin aika sitten lopetun 4POPin ---"

Jos Bumbtsibum on jo Suomen rock- ja popmusiikkia käsittelevien ohjelmien listassa, on homma ns. menetetty. Ja milloin tuosta 4POPin lopettamisesta on ollut puhetta? Ohjelma on havinaisen laadukasta populäärikulttuurijournalismia. Ymmärrän, että sen tekeminen on kallista, mutta - herätkää! - elämä on. Myös Sessionsin olen katsonut loppuun, jos olen sattunut kanavalle.

En edes viitsi puuttua tekijänoikeusmaksujen osuuteen ohjelmien lopettamisessa. Toivottavasti kanavien taloudelliset intressit, vaikka ei yhtään hyväksyttävimpinä, olisivat painaneet kupissa enemmän. Jos tekinjänoikeusmaksut ajavat populäärimusiikin medioita alas, sahataan siinä oksaa millä istutaan.

Hesarin listassa jäljelle jäävistä musiikkiohjelmista oli unohdettu FST:n oma videolista, mikä tulee muistaakseni lauantaisin. Pohjoismaisen musiikin ystävä se on herkkua katsottavaa, ainakin silloin tällöin.

np: Cobolt - Eleven Storey Soul Departure cd

Harhaileva silmä huomaa

Todellisuus on tarua ihmeellisempää, sanoisin. Ainakin harhaileva kameramies (wmv., video) totesi niin. (via Just Sopivasti)

np: Dark Tranquillity - Damage Done cd

Luuvitonen - Naisenergiaa (vko 47)

Viikonloppuna juhlitun isänpäivän kunniaksi viikon Luuvitonen sisältää täyden laidallisen naisartisteja tai bändejä, joissa nainen hoitaa laulupuolen.

Kaikki viisi ovat tietysti taas tosi kovia, mutta nostoksi valitsen Stina Nordenstamin. Hänen levynsä on kait pienessä nosteessa skandilistoilla, mutta ei anneta sen haitata - piirun verran parempaa musiikkia, meinaan.

Ei kun riviin!

Young People - El Paso
(mp3, 3,2 MB, levyltä "War Prayers")

Yeah Yeah Yeahs - Bang
(mp3, 3,0 MB, levyltä "YYY")

27 - The Cause
(mp3, 3,1 MB, via Hydrahead Records, cd-ep:ltä "Let The Light In")

Stina Nordenstam - Parliament Square
(mp3, 6,4 MB, via It's A Trap, levyltä "The World Is Saved")

The Cranes - Shining Road
(mp3, 3,6MB, levyltä "Loved")

EDIT: Jos Nordenstamin ämpyrä ei lataannu, niin anteeksi, en voi auttaa.

Edellinen: Luuvitonen - Deathrash Metal (vko 46)

Sielunvangitsijat hukassa

Kasa kirjoitti Löydetyistä valokuvista. Linkit vievät kuviin, joihin hyvällä mielikuvituksella saa kirjoitettua komeita tarinoita.

Kesällä ostin kirpputorilta valokuvan. Se oli pelkistetyssä puisessa kehyksessä, lasin alla. Kuvassa vanha nainen (mummo) ja nuori nainen (tyttären/pojantytär) seisoivat Kaisaniemen puistossa (?) välirauhan aikaan. Laitoin kuvan työpöydälle ja katselin sitä, miettien keitä he mahtoivat olla. Kysyjiä juksasin aina aluksi kertomalla, että kuvassa on äidinäitini ja hänen mummonsa, "eikö ole uskomatonta!"

Lehtien kuva-arkistosta löytyisi kadonneita sieluja yhden maailman tarpeiksi. Arkistointi ei ole kaikkien vahva laji.

Kadonneita kuvia on hauska löytää. Hesarissa kirjoitettiin tänään, että Ifi kehittää vuosittain 5 miljoonaa filmirullaa. Kyllä siitä määrästä luulisi riittävän kuvia unohdettavaksi paikkoihin, piristämään outojen päiviä. Jos meillä on Bookcrossing, miksi ei voisi olla myös Photodropping?

PhotoTag ei aivan vastaa sitä, mitä ajan takaa.

np: Enslaved - Below The Lights cd

CSI: New York ja Arafatin kuolema

Hesari tänään 17.11.2004, C5: "Tuottaja sai potkut tv-sarjan keskeytyksestä Arafat-uutisella". Eli uutistuottaja "sai lähteä", kun oli mennyt keskeyttämään suosikkisarjan CSI: New Yorkin viime minuuteilla Arafatin kuolinuutisella.

CSI:n keskustelupalstalla asiasta vedettiin herne nekkuun heti.

Myöhemmin sotkun aiheuttaja sai lähteä:

"An overly aggressive CBS News producer jumped the gun with a report that should have been offered to local stations for their late news. We sincerely regret the error," the network said in a statement on Thursday.

"Arafat had been literally on his deathbed for a week. Everyone knew he was going to die. It was just a matter of when," the source said.

Ohjelman katkaisu kolme minuuttia ennen loppua odotetulla uutisella oli väärin tehty. Potkut vaikuttavat silti hieman kansanäänestystulokselta. Virheistään saa kuitenkin maksaa, mieti sitä.

np: The Haunted - Revolver cd

The Haunted ja Terrorizer

Terrorizerin numero 56 on eniten lukemani lehtikioskista ostamani lehti, ja erityisesti sen The Haunted-juttu, joka löi luun kurkkuun Peter Dolvingin semilegendaarisella "Not all our songs are about killing people. Some are about beating people up as well" -sitaatilla.

Nyt Dolving on takaisin ja Terrorizerin 7/10 -arvostelu "Revolver":ista sai hieman ihmettelemään:

"Dolving delivers a performance which simply doesn't suit The Haunted." - Paul Schwarz, Terrorizer #124

Paul oli selkeästi unohtanut jotain.

Uusimmassa Terrorizerissa (#125) The Haunted on jälleen - ansaitusti - kansikuvapoikina. Paul Stenning kirjoitti jutussaan:

"--- for all concerned it's been (Dolvingin paluu) the best thing that could have happened to the band. Despite contrary opinions, the new album is potentially the best the band has put it's logo on."

Terrorizer pesi kätensä. Saan harvoin verenpainetta toisten mielipiteistä, mutta kun kyseessä on selkeästi vuoden paras levy, yksi maailman parhaista bändeistä ja aktiivisimmin seuraamani musiikkilehti, niin - siksi.

np: CMX - Cloaca Maxima II/Lyijy cd

Väli-Suomen lehtien ulkoasu-uudistus

Visuaalisen journalismin maisteriohjelmalaiset kävivät tänään Tourulassa sanomalehden ulkoasu-uudistusseminaarin merkeissä. Itse osallistuin parin tunnin tilaisuuteen ensisijaisesti mielenkiinnosta. Hieman toissijaisemmin hain rivien välistä ideoita uudistustyön tekemiseen käynnissä olevalle lehtiuudistuskurssille. Siitä lisää vuoden vaihteen jälkeen.

Seminaarin case oli Keskisuomalaisen, Savon Sanomien ja Karjalaisen viime vuonna valmiiksi saama yhtenäinen ulkoasu-uudistus.

Kaikki kolme lehteä ovat saman omistajan ja uudistuksen tarve lähti osittain linjan yhtenäistämisestä, mikä mahdollistaisi sivuvaihtojen tekemisen helpommin. Tärkeimmäksi syyksi ulkoasu-uudistukselle määriteltiin kuitenkin lehden saattaminen tähän päivään, modernisointi. Keskisuomalainen ajoitti myös sisältöuudistustaan samaan saumaan. Syy on selvä: lehti haluaa raflaavimmilla otsikoilla enemmän nuoria lukijoita.

Ulkoasu suunniteltiin niin, että sitä käytettäisiin vuoteen 2010 saakka. Parasta ennen -päiväys on enemmän päätös kuin taittomallin suunnittelemista niin, että se kestäisi aikaa ja uusia kehitysideoita seuraavat 6-7 vuotta.

Ulkoasu-uudistusprojektiin palkattiin skottilaiset päänikkarit, Terry Watson ja Ally Palmer. Seminaarissa Savon Sanomien Seppo Roth esitteli skottien kolme vahvaa pääteesiä:

1. Selkeä juttuhierarkia. Tämä saa lukijan kokemaan saavansa enemmän ja arvokkaampaa uutisointia.
2. Yksinkertaistettu taitto. Lukija näkee vain otsikot ja kuvat, ei taittotaidetta.
3. Tiukat ulkoasusäännöt. Ne antavat aikaa sisällön toimittamiselle (engl. editing)

Kohtaan kolme liittyvät tyylikirjat ovat jotain, mitä haluaisin omistaa. Ne tyylikirjat, joita olen nähnyt vaikuttavat niin täsmällisiltä toimittajanoppailta, että niille voisi kuvitella myyntipotentiaaliakin. Ostaisin omana mustasta pörssistä, jos joku myisi...

Pitäisi lukea kyseistä kolmea lehteä säännöllisemmin, tai edes tarkastella niiden ulkoasun yhdenmukaisuutta. Tavoitteiden ollessa modernisointi ja yhdenmukaisuus, pidän projektia onnistuneena.

Lisäksi, Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien kohdalla myös lukijamäärät - ei siis tilaajamäärät - olivat kasvaneet tuhansilla. Sitäkin voi pitää onnistumisen merkkinä.

np: June Panic - Hope You Fail Better cd

Bussilakosta

Perjantaina bussilakko vaikutti ensimmäistä päivää myös Jyväskylässä. Sää muuttui sopivasti sietämättömäksi ja vettä tuli vaakatasossa.

Sunnuntaina lakko jatkui. Kuopiossa kulki joitain vuoroja, mutta ei enää loppuillasta. Junassa oli niin täyttä, ettemme Mirvan kanssa saaneet enää paikkalippuja. Penkit löytyivät lemmikkivaunusta, meidän onni. Palveluskoiranpennun kanssa matkustanut nuori nainen lupasi, että hänen poikaystävänsä kuskaa meidät kotiin toiselle puolelle kaupunkia. Usko ihmiskunnan tulevaisuuteen palasi. Taisimme samalla päättää ottavamme palveluskoiranpennun.

Tänään piti lähteä takaisin Jyväskylään, mutta lakkouutiset kertoivat Jyväskylän liikenteen laajentaneen lakkoa myös kaukoreiteille. Valitsin junan, heräsin ihan helvetin aikaisin (siis niinkuin minun rytmille).

Jyväskylässä en käytä bussia koskaan, Kuopiossa kyllä. Sadattuhannet tarvitsevat busseja päivittäin. Näitä ihmisiä kohtaan bussilakko on pelkkää kiusantekoa. On väärin, ettei ihmiselle eikä bussikuskille makseta työstä elämän vaatimaa palkkaa, mutta viisaat ihmiset - päättäkää jo!

np: Necrophagist - Epitaph cd

"Sekaannuksesta vastaava toimittaja ei ole enää lehtemme palveluksessa"

Legenda, josta nuoret toimittajat ovat kuulleet vain puhuttavan:

Virhe
Oikaisu

Tarinan opetus on se, että älä ikinä kirjoita lehteen mahdollisesti menevään tekstiin mitään mitä et haluaisi menevän lehteen. Piste.

Konnat

Edelliseen viestiin viitaten.

Face Downin uuden promon kolmannen biisin Hereticin (mp3) alku veti naamani pitkäksi. Perkeleet! Pöllitte meidän leffalainan!

Biisi alkaa lainauksella Psycho III -elokuvasta, elokuvan ensimmäisellä repliikillä, riipivällä "There is no god!" -huudolla. Bändini kakkosdemon eka biisi Limbo (mp3, via Mikseri) alkaa samalla huudolla. Me oltiin asialla jo joulukuussa 1997. Me oltiin hei ekaks!

Pääsinpäs sanomaan.

np: Necrophagist -Epitaph cd

Facedown - Promo 2004

Marco Aro lähti Hauntedista. Hyvä. Peter Dolving tuli takaisin Hauntediin. Loistavaa. Marco Aro ja Facedown aktivoituvat. Hienoa. Facedownin uusi Promo 2004 on kokonaisuudessaan saatavilla bändin sivuilta. Loistavaa. (via It's A Trap)

Kaikki ovat nyt onnellisia.

Luuvitonen - Deathrash Metal (vko 47)

Tämänviikkoista Luuvitosta en uskalla suositella kuin patoutunutta vihaa hautoville ihmisille; nämä biisit toimivat hyvin sen vihan kanavoimiseksi ulos.

Tyyliltään bändit taiteilevat death ja thrash metallin lomittaisilla alueilla. Jaloa mättöä. Ei kun jonoon!

Niin. Tästä lähin Luuvitosen yhden sormen voitonmerkki, kovin nykäsy, on merkkattu eri väriseksi. Helpottaa kiihkeässä rytmissä eläviä. Sitä tuotekehittelyä.

Dauntless -Blindfolded Solutions
(mp3, 6,5 MB, demolta "Ruins MMIV")

Dies Irae - Horde of Angry Daemons
(mp3, 4,1 MB, levyltä "The Sin War")

Incapacity - Grand Failure Disease
(mp3, 7,7 MB, levyltä "9th Order Extinct")

Chain Of Hate - Lucifer Reincarnated
(mp3, 3,7MB, demolta "Promo 2003")

Torture Killer - Motivated To Kill
(mp3, 3,8 MB, via Mikseri.net, levyltä "For Maggots To Devour")

Edellinen: Luuvitonen Extra - Islanti (vko 46:2)

Tuvalu ja dogma04 -periaate

Matti soitti Tuvalun Mitä muut ajattelevat sinusta? -ep:tä ja hintakin kun on huokea neljä ja puoli, hankin oman kappaleen. Tuvalu kutikkaa sopivasti sitä perversiota, mitä hevimies tuntee Scandinavian Music Groupia ja muita muijavetoisia suomibändejä kohtaan. Tämä on oikeasti hyvää musiikkia ja ep kannattaa ostaa.

Uups. Mainostinkohan jo liikaa?

Yhtyeen sivuilta löytyy sekavia ajatuksia herättävä dogma04 -periaatejulistus:

1. Musiikki tulee säveltää, sanoittaa ja sovittaa itse
2. Musiikki esitetään omalla äidinkielellä
3. Musiikin tulee olla lähtöisin yhtyeen jäsenten instrumenteista, taustanauhojen, syntetisaattorien, sekvensserien ja bändin ulkopuolisten muusikoiden käyttö on kiellettyä
4. Musiikkia ei tule korjailla digitaalisesti, mutta efektien käyttö ja niiden modifiointi on sallittua ja erittäin suositeltavaa
5. Ulkopuolisen tuottajan kanssa työskentelyä tulee välttää, nimekkään tuottajan käyttö levyn media-arvon lisäämiseksi on paitsi ehdottoman kiellettyä, myös tuomittavaa
6. Ei levytyssopimusta monikansallisen levy-yhtiön kanssa
7. Ei lehti-, radio- tai televisiomainontaa
8. Musiikin esittäminen radioissa on kiellettyä

Biografia jatkuu neljää riviä myöhemmin:

"Imagolla myytävän musiikin aikana --- Aiemmin mm. Deadbabesissa musisoinut kitaristi Antti on eri mieltä ---"

Kursiivi minun. Dogma04 on perusajatukseltaa yhtä kaunis kuin tanskalaisohjaajien leffa-dogma, mutta tällaisten sääntöjen raapiminen treenikämpän seinään on vain oman pienen vankilan rakentamista. Ja - tärkeä ja - minusta dogma04 on vain hieno markkinakikka: "Hei, me ollaa Tuvalu, me ei mainosteta teidän lehdessä. Mut meillä on tällainen dogma04, jolla me vittuillaan just niinku teille. Haluutte varmaan haastatella meitä, eiks?"

Mutta ei se haittaa, ep on oikeasti hyvä ja Tuvalulla on varaa.

PS: Kun ep:n ekan biisin laittaa soimaan ja kelaa alkuun päin, löytyy viides biisi piilotettuna nollaraidalle.

np: Risto - Risto cd

Ou-Nin-Poh-Ya

Eilen näin ensimmäisen kerran Puman Ouninpohja-mainoksen. Myhäilen etäältä, osittain hyväksyvästi, osittain närkästyneesti. Mainosspotti on kuitenkin ihan hauska. Onhan siinä ralliauto.

"Soumi" on muutenkin pop, kertoo Hesarin artikkeli syyskuulta.

Nyt maksetaan takaisin, me annamme eksotiikkaa. Vuosikymmenet olemme ottaneet. Siitä on samba ja rumba kaukana, kun Kuopioon mennessä Suonenjoen läpi ajaessa näkee, että elokuvateatterin nimi on Rio. Räikeämpiäkin esimerkkejä varmasti olisi, mutta juuri nyt ei tule mieleen.

np: Slugathor - Promo 2004

Vapaata mainontaa

Hannu Pulkkinen kirjoittaa uudessa Suomen Lehdistö 9/2004 -lehdessä uudenlaisesta lehtimainonnasta artikkelissaan "Vapaata mainontaa" (s. 16):

”Perinteisesti ilmoitustilan ja toimituksellisen tilan selvä ero on ollut lehtimiehille pyhä asia. Uudella tyylillä sijoitetut ilmoitukset muuttavat tilannetta oleellisesti. Seuraako tästä se, että toimituksellisen aineiston uskottavuus lukijan silmissä heikkenee? Ja jos lehden painoarvo laskee, eikö silloin myös laske sen arvo ilmoitusfoorumina?”

Esimerkkeinä uudenlaisesta mainontatavoista Pulkkinen nostaa Metron ja Kauppalehden Presson.

Metro mm. syvää mainosten kuvia niin, että toimituksellinen materiaali juoksee mainoskuvan ympäri. Metrossa on mahdollista ostaa myös mainostilaa toimituksellisen materiaalin alta, harmaana vesileimana.

Tämänpäiväisessä Metrossa (pdf) esimerkit tekstin juoksuttamisesta mainoksen ympärillä löytyvät sivuilta 3 ja 10.

Uudet journalistin ohjeet tulevat voimaan vuoden vaihteessa. Vanhoissa ohjeissa tekstimainontaa käsiteltiin jo seitsemännessä kohdassa:

”7. Piilomainonta kaikissa muodoissaan on torjuttava. Aineistoon, johon voi liittyä kaupallisia intressejä, on suhtauduttava kriittisesti. Sellaista voidaan julkaista vain, jos siihen on painavia journalistisia perusteita. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selkeänä.”

Uusissa ohjeissa mainontaa koskeva kohta on piilotettu rimpsun puoliväliin:

"19. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.”

Uusi sanamuoto rajoittaa ennemminkin ilmoittajien haluja, kuin toimittajan työtä. Ehkä sanamuodon muutos olikin paikallaan, Metrokin kun palkittiin Vuoden mediainnovaatio -huomionosoituksella Markkinointiviestinnän toimistojen liiton kautta.

np: Neurosis - The Eye of Every Storm cd

Just A One Finger Victory Salute

George W. Bush, The President of The United States of America 2001 - 2008: Just A One Finger Victory Salute (mov.)

np: Slayer - Live in France, Oct. 23rd 2004 bootleg

Valokuvan valta ja politiikka -seminaari, Tampere 5.11.2004

Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö järjesti perjantaina kahdeksannen journalismikritiikkiseminaarin, ensimmäisen mihin itse osallistuin. Teema oli otsikon mukainen eli odotin vankkaa asiaa kuvajournalismista, kuvilla vaikuttamisen keinoista ja siitä miten suomalaisten lehtien kuvitusta voisi kehittää laadukkaammaksi.

Ei ihan. Ensimmäinen huomioni oli perinteinen: Aina kun salin täyttää parilla sadalla ammattilaisella (ala mikä ala), mahtuu joukkoon henkilöitä jotka eivät pidä toisistaan ja antavat sen myös näkyä. Piikittely on turhaa. Lisäksi, jos tilaisuuden sisältöön liittyy sana "yliopisto", löytyy joukosta aina myös henkilö, jolle mikään ei kelpaa, "eihän totuutta voi näin löytää" ja suhtautuminen alustajiin on halveksiva. Miksi te tulitte?

Päivän teema jakautui kahtia. Ensin käsiteltiin suomalaisten poliitikkojen kuvaa, lopuksi kriisialueilta välitettyä kuvaa.

Suomalaisen poliitikon kuvasta parhaiten osasi kertoa kansanedustaja, tohtori Arja Alho. Hänen mukaansa suomalaiset poliitikot eivät mieti päivätyössään, missä kamera on ja miten sille pitäisi keimailla. Kuvan voima silti tiedetään, onhan Alho itsekin esiintynyt Uma Thurmanina Image-lehden kannessa.

- Mä koin olleeni silloin niin ahtaalla, että Imagen kansi oli ihan houkutteleva vaihtoehto, Alho perusteli.

Myös ns. pönötyskuva sai paljon puheenvuoroja aikaiseksi. Ammattilaiset ovat nähneet, että pönötyskuvat olisivat tehneet paluun. Syiksi esitettiin mm. nykyajan epävarmuuden, jossa pönötyskuvan rooli on kunnioittaa kuvaamisen kohdetta. Kaikki eivät suostuneet edes pitämään pönötystä mitenkään huonona.

Kuvajournalismin lehtori Anssi Männistö esitelmöi kriisialueiden kuvista, lähinnä Yhdysvaltain viime vuosien sodista. "Onko pikseli pahempi kuin pahan akseli?" Kuvaamisen muuttuminen digitaaliseksi (eli yleinen kuvausharrastuksen kasvaminen) ja kameroiden saaminen pieneen kokoon, helposti kuljetettaviksi on vaikeuttanut kuvavirran kontrolloimista, hyvänä esimerkkinä Abu Ghrabin vankien nöyryytyskuvat.

Digimurros on todellakin aiheuttanut sen, että kuvavirta ei ole enää julkisen sanan portinvartijoiden luvan ohjaamaa. Kuva leviää netissä helposti kaikkialle missä nettiä voi lukea, sellaisillekin henkilöille, jotka eivät kuvia aktiivisesti edes etsi. Ja kun kuva on kerran nettiin päästetty, sitä ei pois saa.

Lopuksi valokuuva Hanna Weselius jakoi mielipiteitään siitä miten hän toivoisi ulkomaita ja ulkomaalaisia kuvattavan kotimaisissa medioissa.

- Kuvasin heitä niin, miten haluaisin itse tulla kuvatuksi, Weselius kertoi Afganistanin-matkastaan.

Hyvä neuvo.

np: Turbostaat - Prima Wetter (biisi)

Keikat - Deicide ja Cult Of Luna

Ei taas!

Deiciden Suomen-vierailu peruuntui jo toisen kerran. Kesäkiertue ei onnistunut, kun huhujen mukaan yhtye ei ollut tyytyväinen kiertuebussiinsa. Nyt bändillä on ollut hirveää säätöä miehistön kanssa ja yhtyeen rumpalin isän kuolema pisti - ööh - viimeisen naulan arkkuun tällä kiertueeelle.

Onneksi en ollut vielä ennättänyt ostaa lippua Lutakkoon. Ehkä paremmalla tuurilla myöhemmin.

Mielenkiintoisinta peruutusuutisessa oli, ainakin Imperiumin messulaudun keskustelun mukaan, että "puhelimet ovat pirisseet" eräillä kotimaisilla rumpaleilla, mm. Jyväskylän kovimmalla nakuttajalla Timo Häkkisellä (aka Hakkinti). Deicide Hakkintin kannuttamana olisi ollut varmasti must see -tapahtuma.

Ruotsalaisen Cult Of Lunan Suomen-kiertueen päivämäärät on selvinneet:

15.12. Turku, Klubi
16.12. Tampere, Klubi
17.12. Jyväskylä, Lutakko
18.12. Helsinki, Nosturi
19.12. Vaasa, Club 25

Bändin sivuilla on laitettu ladattavaksi uusi video biisiin Leave Me Here. En ole vielä ennättänyt katsoa.

Luuvitonen Extra – Islanti (vko 45: 2)

Vatnajökullin keskellä purkautuvan Grímsvötn-tulivuoren kunniaksi kokosin Luuvitosen islantilaisista artisteista. Islantihan on luonut mainetta eksentrisenä musiikkimaana, suurimpana tähtenään tietysti se Björk. Myös Sigur Rós on omalta osaltaan lisännyt Islannin kiinnostusta.

Tein valintani "kuuntele ja hyväksy" –menetelmällä islantilaista harrastelijamusiikkikenttää kartoittavalla Rokk.is -saitilla. Osa bändeistä on selkeästi ammattitasolla, toiset muuten vaan todella sympaattisia. Islannin väkilukuun suhteutettuna maasta tulee todella runsaasti musiikkia. Mutta, siitä järjestykseen. Vartiksi jotain tekemistä.

Ákveðnir Menn - Hi-Fi
(mp3, 2,3 MB)

Dýrðin – Brottnumin
(mp3, 1,8MB)

Brúðarbandið – Sid
(mp3, 4,2 MB)

Enú – To Be In Love
(mp3, 4,0 MB)

Fendrix – Fastur
(mp3, 4,8MB)

Edellinen: Luuvitonen - vaihtoehtoja (vko 45)

Kuvaaminen kielletty!

Journalisti 18/2004: "Hesariin liittyy seuraavakin anekdootti: lehti halusi äskettäin kuvittaa juttuaan nuorille naisille tehtävien lehtien suosiosta ja pani kuvaajan asialle Helsingin asematunnelin R-kioskille. Pari tyttöä suostui kuvaan, mutta sitten puuttuivat peliin myyjän paikalle kutsumat vartijat. Hupaisaa tässä oli se, että Sanoma-WSOY -konserniin kuuluva kioskiketju kestämättömin perustein estää saman konsernin sanomalehden kuvaajaa käyttämästä sananvapautta."

Seuraan ammattilehteäni, luin juuri viimeistä edellistä. Tuossa Journalistissa oli mielenkiintoinen kokonaisuus siitä, missä saa kuvata. Tärkeimmät jutut löytyvät kokonaisuudessaan lehden nettiarkistosta.

Vaikka olen työssäni ottanut varmaan jo kymmeniä tuhansia kuvia, ei minua ole ikinä kielletty kuvaamasta. Tähän on tietysti hyvä syy siinä, että Jämsän kokoisessa kaupungissa ei ole vartijoita tai muitakaan joita kiinnostaisi kuka kuvaa ja missä. Epäselvissä tapauksissa tulee aina myös kysyttyä lupa etukäteen.

Kollega tosin kertoi tarinan, kuinka hänen oli ottamassa pääkirjoituksen kuvituskuvaa toimituksen naapurissa olevassa kioskiketjun toimitilassa. Kuvauskohde oli maitopurkki ja rajaus oli niin tiukka, ettei kuvasta näkyisi muuta kuin maitopurkki. Myyjä pyrki noudattamaan saamiaan neuvoja niin, että ei ollut hyväksyä kuvaamista. Pienen järjen luettelun jälkeen tilanne oli päätynyt siihen, että kuva otettiin.

Olisi mielenkiintoista saada käsiinsä isojen yritysten/ketjujen opastuksia miten toimia median lähestyessä. Kesällä tekemästäni lastenvaatejutusta eräs vaatekauppaketju jäi jutusta pois, koska töissä oli vain kommentointijärjestyksessä toisena ja kolmantena olevat. Myyjät nimenomaan käyttivät kommentointijärjestys-termiä. Jos ykköskommentaattori ei olisi ollut lomilla, olisin mahdollisesti saanut haastattelun. Minua tuollainen ei häirinnyt; koko juttu oli muutenkin pelkkää puffia.

Lisää kuvaan ja journalismiin liittyviä ajatuksia ensi viikolla, kunhan kotiudun Tampereen-reissusta.

np: The Haunted - Revolver cd

Luuvitonen - vaihtoehtoja (vko 45)

Tämän viikon satsi on kokeellisempaa musiikkia; Kiilan orgaanisesta lähestymistavasta ajaudutaan pienen biletyshetken kautta koneellisempaan ilmaisuun. Hyviä artisteja kaikki.

Eli ei muuta kuin jonoon taas - 21 minuuttia musiikkia, ole hyvä!

Kiila - Kateet linnut
(mp3, 2,6MB, via Fonal Records, levyltä "Silmät sulkaset")

Q And Not U - Wondeful People
(mp3, 3,7 MB, levyltä "Power")

Von Spar - Bunsenwahrheiten
(mp3, 4,2 MB, levyltä "Die uneingeschränkte Freiheit der privaten Iniative")

The One AM Radio - Untied
(mp3, 3,6 MB, levyltä "A Name Writ In Water")

Ampop - Made For Market (nýtt)
(mp3, 4,8MB, via Rokk.is, levyltä "Made For Market")

Edellinen: Luuvitonen - Nykänen extra (vko 44 : 2)

Sohva

Soittivat tänään, sohvani on saapunut. Katsoin maksukuitista, että ostin sen viisi viikkoa sitten. Aika kauan meni. Huomenna Tepon kanssa kannetaan se sisään. Pitää se jotenkin ottaa käyttöökin. Pitää vuokrata leffa tai ostaa Slayerin uusi dvd.

Nyt olen noin kolme tuntia myllännyt kämppää ylösalaisin näin muuten. Oikeastaan vaihdoin vain kahden huonekalun, työpöydän ja lipaston paikkaa. Mutta kun on tuota pikkurojua - eli levyjä, levyjä ja levyjä - ei mikään sisustusoperaatio onnistu nopeasti. Nyt kaikki on vielä ihan kesken ja sekaisin.

Tämän lähemmäksi päiväkirjamaista itkemistä en pääse.